Joulutervehdys

Tämän kynttiläkuvan myötä haluan toivottaa kaikille asiakkailleni, yhteistyökumppaneilleni ja blogini lukijoille 

Lämminhenkistä Joulua

ja

Toivomannelaista Uutta Vuotta!

Terv. Irina Kujanpää

design by Kuja

Joululahjatoiveita

1. iPhone

Puutteineenkin se päihittää kaikki muut puhelimet mennen tullen. 

(Kuva: http://www.mp4converter.net/images/upload/iphone_home.gif)

2. Joris Laarmanin suunnittelelma lämpöpatteri

Tarvitseeko tätä edes perustella?

(Kuva: http://www.bonluxat.com/cmsense/data/uploads/orig/Joris_Laarman_Radiator_t6v.jpg)

3. Kylppäriremontti kylpyammeineen

Voisiko upeampia kalusteita olla kylpyhuoneeseen? Tosin näitä varten pitäisi olla myös isompi kylpyhuone. Ehkä, jos pari seinää kaatais ja...

(Kuva: http://mocoloco.com/archives/005067.php)

4. Bemari

Ainoa nykyautoista, joka edes näyttää joltain. 

(Kuva: http://cache.jalopnik.com/assets/resources/2007/01/bmw_1series_3door.jpg)

6. Soma pikku mökki

Kalliojärven rannalla, mäntyjen keskellä +huvila on aivan omaa luokkaansa. Mielestäni parasta, mitä talofirmoilla on tarjolla. 

(Kuva: http://plusarkkitehdit.fi/blog/wp-content/uploads/2007/01/6924_blogi.jpg)

Suuria toiveitako? No, joulunahan kaikki on mahdollista ja aina sitä pitää haaveita olla, jotta pääsee elämässä eteenpäin. 

Happy Halloween!

Niin. Muotoilua tämäkin. Tavallaan. 

Ekologinen pihalyhty. 

Kotitoimiston etuja

Kotitoimistossa työskennellessä voi vaikka tietokoneen äärestä kurottautua kameraan ja kuvata ikkunan takana hääriviä lintuja. 

Muotoilutoimisto uudessa ympäristössä

Heinäkuun alusta lähtien muotoilutoimisto design by Kuja on toiminut uudessa osoitteessa. Kotitoimisto muutti mukanani omakotitaloon, josta sille varattiin oma tilansa.

Toimistotila on toimintakunnossa, vaikkakin sisustus vaatii vielä viimeistelyä. Kunhan päätän seinien materiaalit ja saan ne valmiiksi, voin laittaa jonkinlaista kuvaa tilasta. Siihen asti voitte ihailla lempipaikkaani pihasta, suurimman omenapuun alle jäävää lehtimajamaista istumapaikkaa.

Puutarhasta kiinnostuneet voivat seurata pihaideoitani uudesta blogistani Muotoilijan puutarhassa. Kerron siellä pihassa kokeilemistani ideoista ja pihani rakentamisesta. Puutarha kun voi olla paljon muutakin, kuin kauniita kasveja.

Ympäristötaiteen kurssista Hämeen Sanomissa

Kirjoittamastani ympäristötaiteen kurssista (osat 1, 2 ja 3) ja sen tuotoksista oli 24.5.08 juttu myös Hämeen Sanomista. Hämeen Sanomien verkkolehden kautta pääset lukemaan aiheesta ja myös ihastelemaan meikäläisen kuvaa.

Kuva: Leo Kujanpään piirtämä teos rantahiekkaan (osittain jo aaltojen viemänä)

Muotoilija taiteen sivupolulla, osa 3: Taiteen määrittelyä ja taiteilua

Sitä tuli sitten taiteiltua viikon ajan. Tekikö taidekurssi minusta taiteilijan? Eipä tietenkään. Mutta ainakin suhtautumiseni taiteeseen ja taiteen tekemiseen muuttui vapaammaksi.

Lähtökohtani kurssilla oli saada taiteellista puolta paremmin osaksi työtäni. Halusin myös vertailla kokemuksen ja tekemisen kautta taidetta ja muotoilua. Tähän asti olen ajatellut, että taiteen ja muotoilun ero on käytettävyydessä. Taiteen ei tarvitse olla funktionaalista, vaan sen tehtävä on tuottaa kokemuksia ja tunteita. Muotoilussa tärkeintä taas on helppo ja toimiva käytännöllisyys. Yksinkertaistettuna: jos sitä voi käyttää johonkin, se on muotoilua. (Toinen helppo jako voisi olla tekijänoikeuksissa: jos työ on tekijänoikeuden piirissä, se on taidetta.)

Taiteen ja muotoilun jako ei tietenkään ole näin yksioikoista. On käytettävää taidetta ja on taiteellista muotoilua. Jopa pelkän taiteen (tai muotoilun) määritteleminen on hankalaa. Jos lapioin mökillä kiviä kasaan, se ei tee kasasta taidetta. Mutta jos järjestelen kahvitauolla erivärisiä kiviä kehittäin kasaksi (ylin kuva), onko se jo taidetta? Silloin taidetta olisi tarkoituksenmukaisesti tietyn näköiseksi ajateltu kokonaisuus. Ajateltu - se taitaa olla avainsana. Taidetta on siis taiteeksi ajateltu kokonaisuus? Taidanpa nimetä kivityöni nimellä Ajateltu - sillä pitäähän taideteoksella nimi olla (vähintään: Nimetön).

Pelkkä roskakasa vai taidetta?

Jos kerään roskia luonnosta, teen hyvän työn. Taidetta se ei kuitenkaan ole. Mutta entä jos laitan roskat esille? No, pelkkä roskakasa ei vielä taidetta ole, mutta lisätään soppaan vähän ajatusta. Laitan roskia esille, koska haluan kertoa sillä jotain. Haluan muistuttaa siitä, kuinka paljon jätämme jälkiä luontoon kulutustavaroillamme. Roskathan ovat edellispäivän hyödykkeitä. Hyödykkeet taas ovat enemmän tai vähemmän ajatuksella muotoiltuja. Ja tuskin kukaan hyödykkeitä muotoillut on ajatellut niiden käyttötarkoitukseksi luonnon roskaamisen.

Työssäni nimeltä Jälkeemme halusin saada teoksen näkijän miettimään suhdettaan roskaamiseen. Keräämällä tiilisen raunion (joka sekin on tavallaan roska) koloon lähiympäristöstä löytyneitä roskia menninkäisen kodiksi sain ruohikkoon peittyvät roskamme esille. Olisikin ihannetilanne, jos jonkinlainen metsän olento voisi käyttää jälkiämme hyväkseen. Näin ei kuitenkaan ole ja työ haluaakin ironisesti muistuttaa, etteivät ne roskat sieltä maasta kovin nopeasti katoa. No, ehkä jokin lintu voi serpentiinistä saada hyvää pesämateriaalia. Mutta kuka hyötyy hajonneesta lasipullosta, mehutölkistä tai sitruunapurkista maassa?

Ilmeisesti sisustukseni oli niin miellyttävä, että jokin menninkäinen tai maahinen päätti kolon ottaa kodikseen. Pöytätilaa ei vain tainnut olla riittävästi, kun koloon oli uusi pöytä (spray-purkin korkki) ilmestynyt. Mutta ilta taisi olla mukava, ainakin sen perusteella, että viemäni kynttilänpätkä oli poltettu. Toivottavasti asukas nukkui hyvin lämpöisen viltin alla, pehmeä filtteri tyynynään.

Haudasta kaivettu

Varikonniemen alue oli siitä mielenkiintoinen, että alueella pääsee näkemään ja tutkimaan menneisyyden jälkiä monella tavalla. Puiden välissä vilkkuvat varikkorakennusten perustukset ja vanhan höyrysahankin jäljiltä on vielä rakennuksia ja raunioita jäljellä. Tiilikasoja näkyy joka puolella ja puiden alta löytyy muovi- lasi- ja jopa kenkäkasoja haudattuna maahan. Hautaamallahan ne tavarat lopettavat olemassaolonsa.

Päätin kuitenkin olla hieman ilkeä ja ottaa esiin muutaman unohduksiin halutun kengän. Vielä ilkeämpi olin, kun laitoin ne esille saharakennuksen vieressä oleville kannoille. Nyt ne ovat näkyvissä, muistuttamassa olemassaolostaan. Ja sopivatkin hyvin sammaloituneelle kannolle; olivathan ne itsekin jo kasvattaneet samaa sammalta päälleen.

Esille nostaminen ei tästä kuitenkaan tee vielä taidetta. Kuten aiemmin totesin, taidetta ollakseen työ tarvitsee taakseen myös ajatuksen. Oma ajatukseni lähti siitä, että olen itse ollut sahalla töissä ja lukenut mm. sahatekniikkaa. Ajatellessani höyrysahan menneisyyttä, tulevat väistämättä mieleeni sen työntekijät ja silloiset työolot. Kenkiä on niissä töissä kulunut varmasti useampi pari. Vaikka nämä kengät ovat todennäköisemmin varikoiden ajalta, muistuttavat ne ainakin minua sahan raskaasta menneisyydestä. Työn nimeksi annoin Ilman suuntaa: 4 kenkää katsovat eri suuntiin ikään kuin miettien, mihin tästä nyt lähtisi. Missä on oikea suunta eteenpäin ja tulevaan.

Huomautus: jos olet nähnyt työn, olet saattanut nähdä kenkiä viisi. Et laskenut kuitenkaan väärin, sillä viides on yhden pikkupojan sinne luvallani lisäämä.

Taidetta vai tekemistä

Edellä esittelemäni työt ovat kaikki olleet nähtäviä töitä. Ne pysyvät paikallaan ja niitä voi katsoa, jopa koskea. Alueella meitä taidekurssilaisia hyöri tusinan verran ja ohikulkevia ihmisiä oli tänä aikana monin kerroin. Kovin monella tuntui olevan kauhea kiire juoksulenkillä tai pyöräillessä. Heillä ei ollut enää aikaa ihastella maisemia (kuten kaunista järveä ja sen takana olevaa Hämeen linnaa), sillä onhan ne nyt nähty aiemminkin. Se on harmillista. Tuttua, vaikkakin kuinka kaunista, ei enää jaksa ihastella. Halusin pysäyttää ihmisiä välillä.

Mukanani oli muistivihko ja kynä. Mukana olleen poikani kanssa keräsimme keppejä ja veimme ne rannalle. Näin sai alkunsa ihmistenpysäytysoperaation ensimmäinen vaihe.

"Hei ohikulkija! Ota keppi ja piirrä hiekkaan. Tehdään yhdessä taidetta"

Käsinkirjoitettu lappu keppien vieressä sai aikuisiakin innostumaan ja muutama uskalsi piirtääkin. Ja tietysti itsekin piirtelin hiekkaan, mikäs sen mukavampi tapa viettää kaunista kevätpäivää. Rantahiekan hyvä ja huono puoli tässä on, että piirrokset katoavat nopeasti askelten alle. Piirrokset eivät myöskään näy pitkälle, ne huomaa vasta läheltä. Hauska oli huomata, kuinka ihmiset automaattisesti väistivät hiekassa olevia kuvioita, vaikka oma ajatukseni oli, että jäljet ovat osa tätä teosta.

"Hei ohikulkija! Ota kivi ja heitä veteen. Tänään on hyvä päivä leikkiä"

Seuraava vaihe tässä teoksessa oli saada ohikulkijat nauttimaan siitä, mistä ovat lapsenakin nauttineet. Se, että on kasvanut isoksi, ei tarkoita, ettei saisi enää leikkiä. Koinkin, että nämä laput ovat ikään kuin lupa tehdä taas jotakin, mitä normaalisti välttelee. Hauskinta oli nähdä, kuinka tutustumaan tulleet vanhukset heittelivät yhdessä kiviä lasten kanssa.

"Hei ohikulkija! Istu ja katso maisemaa. Kuuletko satakielen laulavan?"

Väittävät satakielen laulun olevan kauneinta kuultavaa. Kuinka moni kiireinen lenkkeilijä mahtaa huomata, että satakielen laulua kuului alueella lähes joka puolelta. Toivon todella, että lappuni sai edes yhden ihmisen pysähtymään rantapenkille ja kuuntelemaan.

Onko tämä sitten taidetta? Ainakin se sai ihmiset tekemään ja tuntemaan.

Mitä taide siis on?

Tässä mielestäni toimiva taidesopan resepti tuleville tee-se-itse -taiteilijoille:

• tarvitaan ajatusta taiteen tekemisestä tai taiteeksi nimittämisestä
  
• lisätään hieman sanomaa tai tarkoitusta mukaan
• asetetaan esille (riittää, että yksikin ihminen näkee/kokee/tms. taiteen)
• annetaan hautua ja tuottaa ajatuksia, kokemuksia ja tunteita.

Samasta sarjasta:

Muotoilija taiteen sivupoluilla, osa 1
Muotoilija taiteen sivupoluilla, osa 2: Ympäristötaiteeseen tutustuminen

Varikonniemen salaisuuksia -näyttely esillä Hämeenlinnan Varikonniemessä 5.6.08 asti

Muotoilija taiteen sivupolulla, osa 2: Ympäristötaiteeseen tutustuminen

Olen elänyt taiteen keskellä. Olen kasvanut kaupungissa, joka kasvatti itsestään taiteen ulkoilmagallerian. Varsinkin lukioaikanani uusia taideteoksia tuntui ilmestyvän katukuvaan kuin sieniä sateella. Perinteisten kiviteosten sekaan ilmestyi niin turveteoksia, kuin seinätaulujakin. Kun taidetta näkee lähes joka askelmallaan, alkaa siihen jo turtuakin. Vasta muutettuani Kankaanpäästä muualle osaan arvostaa tätä ainutlaatuista taideympäristöä paremmin. (Taideretkeä suunnitteleville: Kankaanpään taidekehän esite)

Monenlaista ympäristötaidetta on tullut siis nähtyä vain asumalla kyseisellä paikkakunnalla. Silloin en olisi uskonut, että joku päivä lähden itse kurssille tekemään ympäristötaidetta. Näin kuitenkin tein ja kurssia varten tutustuin netin ihmeellisen maailman avulla lisää erilaisiin teoksiin. Puuttumatta siihen, onko ympäristötaiteen oltava luonnonmateriaaleista tehtyä vai onko kaikki ympäristössä oleva taide ympäristötaidetta (ja mikä oikeastaan onkaan taidetta), esittelen kaksi parhaiten mieleeni jäänyttä ympäristötaideteosta.

Käpyrauhasen kehtolaulu rauhoittaa

Tuija Lindforsin Käpyrauhasen kehtolaulun (Kivinokka 2007, ympäristötaidenäyttely) olen nähnyt vain kyseisenä kuvana. Kuitenkin jo pelkkä kuva saa pääni täyteen ajatuksia. Jos näkisin teoksen luonnossa, pysähtyisin sen luo pitkäksikin ajaksi pohtimaan. Täydellisen pyöreä, läpikuultava pallo tuo mieleen ajatuksia kastepisarasta saippuakuplan kautta turvalliseen kohtuun. Teokseen kuuluva teksti selittääkin teoksen ajatusta kohdun ja syntymän suuntaan:

KIPUA KANNAN SYLISSÄNI.

JOTTA JATKUISI ELÄMÄ,

REVI, RAASTA SYLINI AUKI,

JOTTA ELÄMÄ JATKUISI.

Äitinä ymmärrän hyvin tekijän ajatuksia. Ehkä teksti aukaisee teosta jopa liikaakin. Kivusta ja auki raastamisesta huolimatta teoksen tunnelma on hyvin rauhoittava. Rauhoittava kehtolaulu materialisoituneena.

City-kukkaset säilyvät... ikuisestikin?

Lea Turton teos City-kukkaset (Kivinokka 2004) yllättää kauneudellaan ja huumorillaan. Muovisista kertakäyttölusikoista kootut kukat ja niiden nuput saavat varmasti jokaisen metsäpolkua kulkevan pysähtymään.

Minut teos pysäytti miettimään ammattiani. Kertakäyttöastioita voisi pitää teollisen maailman tuotekehityksen äärimmäisenä saavutuksena. Kun ihminen haluaa päästä mahdollisimman vähällä kaikesta, kehitetään tuote, jonka voi yhden käytön jälkeen heittää suoraan roskakoriin ja unohtaa sen olemassaolo. Massatavaraa päästään tuottamaan yhä enemmän kovenevan kulutuksen tarpeisiin. Kuinka monta kertakäyttölusikkaa mahtaa löytyä luonnosta - vähemmän kauniisti järjestäytyneenä - vielä satojen vuosien jälkeen? Kertovatko ne tulevaisuuden arkeologeille toden elämästämme tässä ajassa. Kuluttaja on kuningas ja tavaraa tuotetaan lähes jo tavaran tuottamisen ilosta.

Teos toimii minulle muistuttajana, että muotoilijana ja osana tuotekehitystä olen itsekin vastuussa tulevaisuudestamme ja luonnonmateriaalien käytöstä. Kaunis teos, mutta niin vaikuttava. Kuinka pienet, järjestetyt muovilusikat voivatkaan saada ihmisen pään näin täyteen ajatuksia...

Iloisia tavaroita omaan makuuni

Viime aikoina olen miettinyt paljon tulevan kotini sisustusta ja haluaisin talosta raikkaan ja modernin mutta kuitenkin iloisen. Tavoitteenani on siis yksinkertainen sisustus iloisilla yksityiskohdilla.

Sisustusliike Oma verkkokauppoineen tarjoaa paljon iloa tuottavia sisustustavaroita. Kahden tamperelaistytön oma yritys on jaettu verkkokauppa OmaShopiksi ja sisustussuunnittelutoimisto OmaDesigniksi. OmaShopin kautta voi jopa ostaa OmaDesignin sähköpostin välityksellä toteuttamaa sisustusneuvontapalvelua.

Tästä kaupasta löytyy jotain omaa varmasti kaikille, jotka haluavat pientä piristystä kotiinsa. Ja ne, ketkä kaipaavat sisustussuunnitteluapua: voin lämpimästi suositella OmaDesignin Annaa. Tiedän hänen olevan loistava ammatissaan.

Muotoilija taiteen sivupolulla, osa 1

Päätinpä lähteä kurssille. Välillä kun tuntuu, että muotoilen turhankin asiapainotteisesti, niin kehitetään sitten sitä taiteellista puolta. Ja koska muotoilen lähinnä ympäristötuotteita, menen siis ympäristötaidekurssille.

Muotoilun ja taiteen eroista

Pidän taiteen ja muotoilun suurimpana erona käytettävyyttä. Taide tuottaa kokemuksia, muotoilu käytettävyyttä. Viikon päästä alkavalle kurssille ennakkotehtävänä oli tutustua etukäteen Varikonniemen alueeseen, missä kurssi pidetään. Tästä saammekin toisen selkeän eron taiteeseen ja muotoiluun: Ympäristötaide tehdään johonkin tiettyy paikkaan, jolloin ympäristö määrittää taidetta jo tekovaiheessa. Muotoilun tuotoksia voidaan hankkia mihin tahansa. Muotoilija, varsinkaan teollinen muotoilija, ei yleensä pysty määrittelemään, missä hänen tuotoksiaan käytetään. Kuitenkin niidenkin suunnittelussa on otettava mahdollinen tuleva ympäristö huomioon.

Ihmisen ja luonnon taistelukenttä

Hämeenlinnassa, linnaa vastapäätä sijaitseva Varikonniemen alue on mielenkiintoinen. Vehreä alue kätkee sisäänsä niin rautakautisen asumisen jäänteitä, kuin puolustusvoimien varikoiden perustuksiakin. 1700-luvulla alue on ollut linnan maatalousmaata ja 1800-luvun lopulla sinne on perustettu höyrysaha. On jotenkin lohdullista nähdä, kuinka luonto lopulta ottaa vallan ihmisen jäljistä. Vahvakin betoniperustus murenee pikku hiljaa kasvien ottaessa vallan. Pääni suorastaan pulppusi ideoita (en väitä, että kaikki olisivat kovin käyttökelpoisia tosin) aluetta kiertäessä, joten enköhän saa alueelle jonkinlaista taidetta aikaan.

Havaintoja polun varrelta

Ylös kirjoittamiani tunnelmia raunioituneen tiilirakennuksen luota:

"Vanha rakennus. Puiden peittämä. Ikuinen tiili pitää rakennuksen vielä pystyssä. Katto on jo mennyt. Palanut kai. Ympäriltä kuuluu kyyhkysten huhuilua. Tunnelma on aavemainen. Mitä täällä tapahtuu yöaikaan?"

Toisessa paikassa, varikoiden perustusten luona, tein havainnon oman työni tulevaisuudesta:

"Muuri kasvaa jo uutta elämää. Luonto peittää, minkä ihminen on jättänyt. Vai onko täällä myös elämää, joka ei meille näy?

Tuulen vire saa kasvit heilumaan, mutta ihmisen tekemä ei liiku. Se murenee hiljalleen luonnon tunkeutuessa siihe. Näin siis käy niillekin tuotteille, joita itse suunnittelen."

Löysin varikoiden raunioista myös puiden reunustaman käytävän. Nousin sammaloituneet portaat päästäkseni kulkemaan käytävää, jonka loppua ei kunnolla erottanut. Käveltyäni vehreän käytävän läpi, oli sen lopussa linnunpönttö. Siinäpä linnuilla komea kotikuja.

Kuitenkin parhaiten mieleen jäänyt asia paikasta oli kepin päähän nostettu pieni lapanen, jossa iloisesti hymyili kissa. Se sai minut hymyilemään - saa edelleen - ja jos taiteen tarkoitus on tuottaa tunteita, täytyy tämänkin olla taidetta.

Kirjoitan lisää muotoilun ja taiteen eroista kurssin edistyessä. Innolla odotan kurssin alkua ja varsinkin sen loppua. Millainen on muotoilijan matka taiteen sivupoluilla, siitä saatte kuulla myöhemmin lisää.

Valmistajan unelma: vähemmällä enemmän

Ekotehokkuus on näitä sanoja, jonka tarkoituksen kyllä suurin piirtein ymmärtää, mutta jonka sisältö jää helposti pimentoon ilman asiaan perehtymistä. Ekotehokkuus on kuitenkin yksinkertaista: tuotetaan vähemmällä enemmän. Parhaimmillaan ekotehokkuus on myös ekonomisesti tuottoisaa: kun tuotetaan vähemmällä, säästetään rahaa kustannuksissa.

Kun maapallo ei riitä

Ilmastonmuutoksen tuloa ei enää epäillä ja siihen pyritään vaikuttamaan. Toinen uhka maapallolle ja ihmisille on liiallinen kulutus. Jos kaikki kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon, kuin suomalaiset, tarvittaisiin neljä maapalloa kattamaan ihmiskunnan tarpeita. Kulutus ei tule koskaan loppumaan, mutta sitä voidaan vähentää. Jokainen voi yksilönä tehdä päätöksiä, joilla luonnonvarojen kulutus vähenee, mutta suuri vastuu kestävästä kehityksestä on myös tuotteiden ja palveluiden valmistajilla.

Ekotehokkuus ei välttämättä vaadi suuria tekoja tai isoja investointeja. Ekotehokkuuden tarkoituksena on säilyttää nykyinen elintaso vähemmällä luonnonvarojen kulutuksella. Keittiökaappien valmistajan voi lisätä tuotteidensa ekotehokkuutta lähes kymmenkertaisesti valmistamalla kaapit lastulevyn sijaan kokopuusta. Näyttötauluvalmistaja paransi tuotteidensa ekotehokkuutta huimasti käyttämällä valonlähteenä ledejä loisteputken sijaan. Jo pelkän materiaalin vaihdolla saattaa olla suuri vaikutus tuotteiden ekologisuuteen.

Tulevaisuus tavaratta?

Teollisena muotoilijana olen osa tuotekehitystä ja omalta osaltani vastuussa tuotteiden ekologisuudesta. Philippe Starck uhoaa, ettei jatka enää kauan muotoilijana, koska kaikki mitä hän on muotoillut, on tarpeetonta. Hänen mukaansa tulevaisuudessa ei olisi enää muotoilijoita. En lähde kuitenkaan samaistumaan hänen ajatuksiinsa. Tavaroita tarvitaan tulevaisuudessakin. Uusia tuotteita tullaan aina kehittämään, vähintään vanhoja korvaamaan. Ei maailmasta tule koskaan mitään tavaratonta taivasta, mutta viimeistään materiaalipulan edessä joudutaan kehittämään uusia ratkaisuja tavaroiden ja palveluiden tuottamiseksi.

Jotta välttäisimme eri alojen materiaalikriisejä, tulisi kaikkien tuotekehityksessä mukana olevien ottaa päämääräkseen tuottaa tavaraa ja palveluita vähemmillä luonnonvaroilla. Ekotehokkaassa maailmassa meidän ei tarvitse luopua nykyisestä elintasostamme. Meidän tarvitsee vain kehittää sama elintaso vähemmällä kulutuksella.

Näillä vinkeillä lisäät tuotteidesi ekotehokkuutta:

• Minimoi tuotteessa käytetyn materiaalin määrää
• Muuttamalla tuotteen rakennetta kestävämmäksi voidaan materiaalinkäyttöä vähentää esim. seinämiä ohentamalla
  
• Pidennä tuotteen käyttöaikaa valmistamalla kestävämpiä ja korjattavissa olevia tuotteita
• Kaksinkertaistuva käyttöikä tarkoittaa jo kaksin verroin ekotehokkaampaa tuotetta
  
• Myy tuotteen sijaan palvelua
• Harvoinpa sitä tulee ajateltua, kuinka ekologista liiketoimintaa esim. videoiden vuokraus on
• Puhelinvastaaja ei ole enää laite puhelimen yhteydessä vaan suoraan puhelimella käytettävä palvelu
  
• Vuokraa/liisaa tuotteita myymisen sijaan
• Autot, toimitilojen matot, juoma-automaatit, kopiokoneet jne. Kaikkia näitä vuokrataan tai liisataan, jolloin asiakkaan ei tarvitse huolehtia huollosta ja tuotteiden käyttöaste on suurempi kuin ostetuilla tavaroilla
  
• Tarjoa korjaus- ja huoltopalveluita
• Usean autokaupan yhteydessä on jo merkkihuoltopalveluita lisäämässä liiketoimintaa
  
• Suunnittele tuotteet kuljetettaessa ja varastoitaessa vain vähän tilaa vieviksi
• Tässä Ikea on varmasti yksi tehokkaimmista
  
• Vaihda materiaali ekotehokkaampaan
• 1 kg alumiinia kuluttaa luonnonvaroja n. 61 kg, kun 1 kg terästä kuluttaa vain n. 7 kg luonnonvaroja
  
• Vältä turhaa kuljetusta
• Lähiruoka kunniaan
  
• Valitse energianlähde ja kuljetusmuoto ekologisesti
• 1 kWh suomalaista verkkosähköä kuluttaa luonnonvaroja 0,41 kg, kun tuulisähkö kuluttaa vain 0,07 kg/kWh
  
• Kierrätä materiaaleja
• Voisitteko jopa vastaanottaa tiensä päähän tulleita tuotteita kierrättääksenne niiden materiaalit uusiin tuotteisiin?
  
• Vältä jätettä
• Kaikki hukkamateriaali tarkoittaa myös hukkaan valuvaa rahaa
  

Lisää tietoa ekotehokkuudesta ja kestävästä kehityksestä Suomen Luonnonsuojeluliiton sivuilta.

NUUK Myyrässä

Design by Kujan puisia NUUK-koruja voi nyt ostaa forssasta käsi- ja taideteollisuusmyymälä Myyrästä. Myyrän myymälä sijaitsee upealla kehräämöalueella aivan Forssan keskustassa.

Forssasta löytyy kehräämöalueen lisäksi paljon kauniita paikkoja, joten suosittelen poikkeamaan Forssassa vaikkapa kesäretkellä. Viime kesänä Forssa yllätti minut kauneudellaan ja lopulta löysin itseni asumassa Forssassa vielä saman vuoden puolella.

Ideoita ideointiin

Ideointi ja ideoiden työstäminen ovat iso osa muotoilijan työstä. Koska ideointitaitoa tarvitsee työssään ja vapaa-ajallaan jokainen, jaan muutamia vinkkejä ideointiin.

Ideointi prosessina voi olla nopeaa hetken miettimistä tai määrätietoisempaa ja useita päiviä jatkuvaa kehitystyötä. Välillä pää tuntuu pursuilevan hyviä ideoita ja toisena hetkenä ideoita ei synny millään. Koska ideoinnin tarve ei välitä, ovatko aivot ideointituulella vai eivät, on ideoinnin helpottamiseksi kehitetty erilaisia menetelmiä, kuten aivoriihitekniikkaa. Ideointi ei siis aina tarvitse luovaa inspiraatiota onnistuakseen.

Ideoitavan tarpeen linjaus on tärkeä osa ideointiprosessia, koska linjaamalla määritetään, mitä ollaan ideoimassa. Ideoita kehitettäessä on myös hyvä käyttää apuna kehitä-karsi -menetelmää, josta kerron myös nopeamman version. Omassa työssäni suurin osa ideoinnista tapahtuu palvelumoduleiden dbK Luonnokset ja dbK Konseptit aikana. Näistä jälkimmäinen on syvällisempää kohteen tutkintaa ja ideoiden kehittelyä.

Pelottava jättiläinen vai 7 kääpiötä?

Kun ongelma on suuri, stressi nousee jo tehtävää ajatellessakin ja tästä tulee helposti este hyvälle ideoinnille. Tässä tilanteessa on turha kuitenkaan jäädä vatvomaan liian suurelta tuntuvaa työmäärää, vaan aloittaa työ jakamalla se osiin. Ideointi on helpompaa, kun ideoi yksityiskohdan kerrallaan. Kun yksityiskohdat on käyty läpi, lähdetään ideoita rajaamaan ja kehittämään kokonaisuuden kannalta sopiviksi. Jakamalla ison tehtävän pieniin paloihin saa sen suoritettua ainakin vähemmällä stressillä, ellei jopa nopeammin, kuin haukkaamalla kerralla liian suuren palan.

Nopealla tahdilla paljon ideoita

Jos aikaa on vähän ja ideoita tarvitaan paljon, suosittelen käyttämään tätä nopeutettua versiota kehitä-karsi -menetelmästä. Tätä ideointimenetelmää kannattaa käyttää lähinnä yksittäisten asioiden ideointiin.

1. Valitse ensin asia tai yksityiskohta, mitä haluat ideoida.
2. Mieti, mitä tämä asia voisi yhdessä ääripäässään olla. Sen jälkeen mieti, mitä se voisi olla toisessa ääripäässä. Kolmanneksi ideaksi valitse näiden puolivälistä oleva idea.
3. Valitse näistä kolmesta ideasta mielestäsi paras
4. jatka ideointia toistamalla vaiheita 2 ja 3, kunnes olet tuloksiisi tyytyväinen
   

Tällä menetelmällä saat aikaan yllättävän nopeasti suuren määrän ideoita. Tämä on kelpo työkalu varsinkin ideointiprosessin alussa. Jos tarvitset tarkkaan harkittuja ideoita, voi jokin muu ideointitapa olla parempi.

Käytä kultainen tunti hyväksesi

Toiset meistä heräävät aamuisin ajatukset kirkkaina valmiina uuden päivän uusiin koitoksiin. Toiset taas saavat päänsä selkeiksi vasta myöhemmin ja ovat virkeimmillään iltaisin. Mikä on oma kultainen tuntisi, jolloin ajatuksesi juoksevat vapaina? Itse saan parhaat ideat iltaisin, kun olen juuri nukahtamaisillani, unen ja valveen rajamailla. Paha kyllä tämän takia tulee välillä valvottuakin.

Jos päässä ei mikään liiku

Muistat varmaan joissakin vanhoissa elokuvissa ihmisten kävelleen ympyrää pohtiessaan ratkaisua hankalaan pulmaan. Ei huonompi ajatus. Olen monta kertaa todennut, että kävelyllä pää tuntuu toimivan automaattisesti ja aivot työstävät ongelmia ja ideoita kuin huomaamatta. Kävely on melko automaattista toimintaa joka samalla rentouttaa ja auttaa keskittymään olennaiseen. Jos et pysty kesken työpäivän lähtemään ulos raittiiseen ilmaan kävelylle, testaa, olisiko edes-takaisin-kävelystä hyötyä.

Kun olet keksinyt loistoidean...

Kun olet mielestäsi keksinyt loistoidean ja innoissasi haluaisit esitellä sen muillekin, nuku ensin yön yli. Seuraavana päivänä näet asiat toisin ja loistoideasi saattaakin tuntua melko tavalliselta (kyllä, tästäkin on omakohtaista kokemusta). Joskus kannattaa ottaa ideoinnin tuloksiin parikin päivää etäisyyttä, jotta näkee asiat paremmassa valossa.

Toivottavasti sait hyviä vinkkejä ideointiisi, oli se sitten suurta tai pientä. Jos kuitenkin haluat, että joku muu ideoisi puolestasi, ota yhteyttä:

Irina Kujanpää
design by Kuja
p. 040 706 22 24
etunimi.sukunimi@designbykuja.fi

Pian meilläkin on kevät...

Sain Facebookin kautta videotervehdyksen Tokiosta, missä kirsikkapuut kukkivat.



Thanks, Kaori for this 6mins of relaxing beauty!

Älä ärsytä asiakasta turhaan, opasta perille asti

Luin Steve Krugin verkkosuunnitteluun liittyvän käytettävyyskirjan Älä pakota minua ajattelemaan. Krugin pääperiaate käytettävyydessä on kirjan nimen mukaisesti: älä pakota käyttäjää ajattelemaan. Sama ohje saisi olla pääperiaatteena kaikessa suunnittelussa ja muotoilussa. Kirja toikin mieleeni erään asian, joka todella ärsyttää, jos sitä ei ole hoidettu kunnolla. Toimipaikkaopasteet.

Mietitäänpä seuraavaa tilannetta: Olet menossa tärkeään tapaamiseen toiselle paikkakunnalle yritykseen, jossa et ole ennen käynyt. Kartan tai navigaattorin avulla olet paikantanut osoitteen, mutta perille päästessä huomaat edessäsi useita rakennuksia. Nyt pitäisi vain löytää oikea rakennus. Ilman kunnollisia toimipaikkaopasteita olet hukassa. Vaihtoehtojasi on lähteä kiertämään rakennuksia yksi kerrallaan läpi tai etsiä joku, joka osaisi opastaa. Soittaminen yhteyshenkilöllekin ratkaisisi pulmasi. Olemme vain kovin hanakoita kysymään apua ja mieluiten selviäisimme itse näinkin pienistä asioista.

Mutta tilanne jatkuu. Olet jollakin tapaa löytänyt oikean rakennuksen ja nyt tarvitsisi päästä sisään ja löytää oikea henkilö. Sisäänkäyntejä on talon eri reunoilla kaksi samanlaista. Arpomalla valitset toisen, josta päädytkin halliin toimiston sijaan. No, peruuttamalla pääset takaisin ja toiselle ovelle. Pahimmassa tapauksessa edessäsi on sisätiloissa käytävä ja ovia eikä yhtään kylttiä. No, kysymällähän siitä selviää, mutta olisi se taas niin kiva tuntea, että pärjää itsenäisesti ja löytää perille. Kaiken lisäksi oletuksenasi on ollut, että löydät saman tien oikeaan paikkaan etkä osannut varautua kulkemaan kymmentä minuuttia ympäri pihoja. Myöhästyt.

Kyltit kuntoon

Jos omatunto painaa kun yrityksenne opasteet eivät ole kunnossa ja joku ainakin joskus tulee luonanne käymään, mieti, olisiko jokin seuraavista tarpeen.

• Yrityksen nimi ISOLLA sisääntuloalueen lähellä näkyvällä paikalla
• Toimii samalla mainoksena ohikulkijoille
• Jostain syystä puuttuu tai on turhan huomaamaton yllättävän monessa paikassa
  
• Jos yrityksen alueella on useita rakennuksia, selkeä kartta opastamaan perille
  
• Kartan sijaan opaste infoon ja sieltä opastus oikeaan paikkaankin kelpaa
  
• Jos rakennuksessa on useampi sisäänkäynti, tulee pääsisäänkäynnin erottua selkeästi
• Istutukset, katos, kiveys, tervetuloa-kyltti
  
• Kylttejä, kylttejä, kylttejä!
• Jokaisen erillisen rakennuksen seinään (tuotanto, myynti, toimisto, info, jne.)
• Jokaisen ulko-oven luo, jotta tietää, mihin niistä kulkiessaan joutuu
• Sisätilojen oviin selkeät nimikyltit, myös jokaisen henkilön huoneen kohdalla
• Pidä ajan tasalla

Varsin tärkeää toimipaikkaopasteista huolehtiminen on, jos kävijöiden joukossa on asiakkaitanne. Miksi ärsyttää yrityksen tärkeimpiä henkilöitä, kun pienellä panostuksella heidät voisi opastaa helposti perille. Tyylikkäintä olisi tietenkin käyttää yhteneviä kylttejä, jotka graafinen suunnittelija on suunnitellut yritysilmettä tukemaan, mutta perillepääsemistä auttaa jo A4-tuloste pääovessa toivottamassa tervetulleeksi.

Kun asiakas tulee ensimmäistä kertaa käymään tiloissanne, mutta kyltit ja opasteet puuttuvat, on vielä yksi keino saada asiakas tuntemaan itsensä tärkeäksi. Vastaanota hänet sisääntulopaikalla ja opasta itse perille.

Muita aihepiiriin liittyviä kirjoituksiani:

• Tuotteistamalla parempaa palvelua asiakkaalle
  
  
• Onko käyttäjälähtöinen suunnittelu edellytys tuotteen menestymiselle?

3 syytä rakastaa tavaraa

Kevät on rakkauden aikaa. Suomalaisetkin alkavat hymyillä auringon pikku hiljaa lämmittäessä ja ensimmäisten kukkien ilmestyessä pihoille.

Rakkauden tuntemisesta on paljon hyötyäkin. Se varmistaa, että vanhemmat huolehtivat lapsistaan. Saadessaan rakkautta ihminen kokee hyväksyntää ja arvostusta. Ihmisten ja eläinten lisäksi meidän tulisi kuitenkin rakastaa myös omia tavaroitamme. Kyllä, rakastakaa ympärillänne olevaa materiaa, jota olette kotiinne kasanneet!

Miksi, saatatte kysyä. Miksi minun tulisi rakastaa jotain maallista mammonaa? Tähän on montakin syytä, mutta saanen esitellä niistä 3 tärkeintä.

1. Estät turhaa kulutusta
   Ei rakkautta: Mieheni mielestä minulla on aivan liikaa laukkuja. Niitä tulee ostettua aina "tarpeen" mukaan. Ja kun tarve täytyy heti saada tyydytetyksi, tulee ostettua tarjouksesta edullinen, tekonahkainen muotilaukku.
   Lopputulos: Pian laukku ei joko enää sovi minkään vaatteen kanssa tai se alkaa rispaantumaan reunoistaan. On ostettava siis uusi laukku.
   Rakkautta: Ihastuin laukkuun jo ensisilmäyksellä. Mitä enemmän otin siitä selvää, sitä enemmän siitä pidin. Perusteluja itselle riitti, miksi tarvitsisin juuri tämän laukun, vaikka sen hinta oli yli kymmenkertainen muihin laukkuihini verrattuna. Totuus oli kuitenkin, että rakastuin laukkuun.
   Lopputulos: Ajaton laukku sopii eri asujen kanssa ja laadukkaana se kestää käytössä.
   
   
2. Vähennät jätteen määrää
   Ei rakkautta: Punaisesta tekonahkaisesta laukustani irtosi vetoketju.
   Lopputulos: Roskiin.
   Rakkautta: Nahkalaukkuni sauma aukeaa.
   Lopputulos: Yritän korjata itse tai vien suutarille.
   
   
3. Täytät tarpeesi ja koet mielihyvää
   Ei rakkautta: Ostan nopeasti jonkun laukun hajonneen tilalle.
   Lopputulos: Laukku ei ihan vastaa ajattelemaani, joten jatkan etsimistä.
   Rakkautta: Etsin laukkua pidempään, kunnes löydän juuri täydellisen.
   Lopputulos: Kerron iloisena kavereille, kuinka upean laukun löysin ja käytän sitä aina, kun mahdollista, jotta kaikki huomaavat, kuinka upea olen upean laukkuni kanssa.
   

Ajattelet varmaan, että et sinä ainakaan tuon viimeisen kohdan mukaan toimi. Ikävä tuottaa pettymys, mutta tuollaisia me ihmiset juuri olemme. Olivat kyseessä sitten laukut tai mikä tahansa tuote, palvelu tai asia, valitsemme ne järjen sijaan tunteilla. Hyvä uutinen kuitenkin on, että tunteisiin kannattaa luottaa. Uskalla rakastua, niin olet ehkä hitusen onnellisempi ja maapallokin kiittää!

Keksitkö lisää syitä, miksi tuotteita kannattaa rakastaa? Vai oletko kenties toista mieltä? Kommentoida saa vapaasti.

PS. Rakas mieheni, tämä ei tarkoita sitä, että en enää tarvitsisi lisää laukkuja...

Mitä teollinen muotoilija käytännössä tekee?

Hanna Sirén pohtii Humanistin työblogissa, mitä muotoilijat käytännössä tekevät. Koska muotoilijan työnkuva on varmasti monelle muullekin ei-muotoilijalle hämärän peitossa, yritän valottaa asiaa vastaamalla muutamaan häntä mietityttäneeseen kysymykseen teollisen muotoilijan näkökulmasta.

"heräsin huomaamaan, etten tosiaankaan tiedä, mitä muotoilijat käytännössä tekevät päivät pitkät. Istuvatko he tietokoneella, pitävätkö he palavereja, lukevatko he kohderyhmiin tai tuotteisiin liittyviä aineistoja? Miten ihmeessä he kuluttavat 8 tuntia 5 päivänä viikossa?"

Suurimman osan ajastani istun tietokoneella. Tosin yrittäjänä teen sillä myös muutakin, kuin vain muotoiluun liittyviä töitä. Tietokoneella mallinnan 3d-ohjelmalla tuotteista virtuaalisia, kolmiulotteisia malleja, joita voidaan käyttää suoraan apuna tuotteen, sen mallin tai muotin valmistuksessa. Toisinaan teen näistä 3d-malleista kuvia, joita käytän tuoteidean esittelyyn palaverissa asiakkaan kanssa. Kuvia voidaan tehdä myös asiakkaalle markkinointitarkoituksiin.

Tietokoneella mallintamisen ja palavereiden lisäksi aikaa menee paljon muuhunkin. Muotoiluprojektin aluksi selvitän esimerkiksi kilpailevia tuotteita, jotta en vahingossakaan lähtisi tekemään samanlaista tuotetta, kuin on jo olemassa. Kohderyhmiin ja tuotteen käyttöön pitää myös luonnollisesti tutustua hyvin. Luonnostellessa piirrän perinteisesti käsin ja kirjoitan ylös mieleen tulleita ideoita. Näitä ideoita käyn läpi monta kertaa ja yritän saada aikaan jotain uutta. Tässä vaiheessa työskentelyä toistan aiemmin esittelemääni kehitä-karsi -menetelmää. Tuotteen yksityiskohtien ja toimivuuden miettiminen vie myös paljon aikaa. Parhaista ideoista joko piirrän tai mallinnan tietokoneella kuvia asiakkaalle esiteltäviksi. Oma aikansa menee myös kuvien esittelykuntoon laittamisessa.

Muotoiluprojektiin sisältyy ajoittain myös mallintekoa. Mallit voidaan tehdä käsin tai tarkempia menetelmiä käyttäen, esim. 3d-tulostamalla (tästä menetelmästä kirjoitan myöhemmin lisää). Jos tuotteesta tarvitaan mittakuvat, tehdään ne 3d-mallinnoksen avulla.

"mihin ihmisten aika menee?"

Lyhyesti vastattuna: tiedonhankintaa, ideoiden etsimiseen ja kehittämiseen eri tavoin, ideoiden, muotojen ja yksityiskohtien viimeistelyyn, ajatusten "tulostamiseen" ja niiden esittelyyn.

"En epäile, etteikö muotoilu sinänsä olisi "oikeaa työtä", ja etteivätkö muotoilijat hioisi ideoitaan mutta miten siihen saa kulumaan esim. vuoden työajan?"

Vuoden mittainen projekti on pitkä ja sisältää monta eri vaihetta. Todennäköisesti muotoilija kuitenkin tekee useampia projekteja yhtä aikaa. Yhden projektin tekeminen kokoaikaisesti ei mielestäni ole kannattavaakaan. Työn, johon varaan kolme viikkoa tekoaikaa, voisin varmasti tehdä viikossakin, mutta ideoiden kehittämisessä pidempi aika on ehdottomasti parempi. Kolmen viikon aikana ajatukset ehtivät hautua pääkopassa. Jos tekisin työn suoraan putkeen viikossa, saattaisin parin viikon päästä keksiä hyvän ratkaisun johonkin tuotteeseen, mutta silloin olisi jo liian myöhäistä käyttää ideaa. Kun teen projekteja useampia yhtä aikaa, jää kunkin projektin ideoille myös aikaa hautua hyväksi sopaksi.

Toivottavasti näistä vastauksista on yhtään apua muotoilijan käytännön työn sisällön hahmottamiseen. Kuka tahansa, kenellä vain on oma mielipide tai näkemys asiaan, laittakaa kommentteja! Mitä muotoilijat käytännössä tekevät?

Tarvitessasi teollisen muotoilijan palveluita käänny puoleeni:
p. 040 706 22 24 / Irina Kujanpää. Tarkempaa tietoa palveluistani löydät design by Kujan nettisivuilta.

Linjaamalla projekti haltuun

Olen joskus tehnyt sen virheen, että lähdin viemään muotoiluprojektia eteenpäin ilman kunnollista projektinhallintaa. Tuloksena oli vain hakuammuntaa ilman suuntaa, jonne tähdätä. Onneksi olen nopea oppimaan ja palveluihini kuuluukin jokaisen projektin alkuun tuleva dbK Linjaus.

Projektin kunnollinen linjaaminen säästää sekä työaikaa, että hermoja - oli kyseessä sitten muotoilu- tai mikä tahansa muu projekti. Selvittämällä asiakkaan kanssa kerralla tapaamisessa projektin tavoitteet, rajat ja toiveet, ei jokaista asiaa tarvitse erikseen varmistella myöhemmin. Näin saavat osapuolet paremmin työrauhankin. Jopa koko projektin onnistuminen saattaa olla kiinni sen aloittamisen onnistumisesta.

Suunta muotoilulle

Jokainen tekemäni muotoiluprojekti alkaa keskustelemalla projektin toisten osapuolten kanssa. Keskustelun tarkoituksena on selvittää projektin tavoitteita, toiveita ja vaatimuksia. Keskustelu ei kuitenkaan aina välttämättä riitä selvittämään, mitä asiakas tuotteelta haluaa. Tuoteideasta on tarkoitus saada asiakkaan (ja tietysti tuotteen kohderyhmän) toiveiden näköinen. Voisin toki lähteä muotoilemaan omien mieltymysteni mukaista tuotetta, mutta koska työtäni ei ole tuotteiden kehittäminen itseäni varten, käytän apuna tyylikarttoja.

Tyylikarttojen kuvat ihmisistä, ympäristöistä ja tuotteista on lajiteltu eri tyyleiksi. Keskustelemalla kuvista asiakkaani kanssa saan konkreettisemmin selville heidän mieltymyksiään. Näin saan tuotteen muotoilulle selkeän suunnan ja pääsen luonnostelemaan ideoista asiakkaan toivomia tuotteita.

Kaikki on jo keksitty?

Lukemattomia kertoja on samoja asioita keksitty maailman eri puolilla yhtä aikaa (kts. esim. wikipedia - autot: historia: polttomoottori). Näin on käynyt myös minulle. Opiskeluaikana luokalleni annettiin tehtäväksi muotoilla mp3-soitin. Jokainen 12 opiskelijasta kehitteli omanlaisensa ratkaisun ja tuotteiden ulkonäöt erosivat toisistaan ja silloin markkinoilla olleista melkoisesti. Mp3-soittimia on kuitenkin tullut markkinoille kiivasta tahtia ja suurin osa luokkamme suunnittelemista soittimista näyttäisi tänään suunniteltuina nykyisten mallien kopioilta.

Tärkeä osa linjauksesta onkin kilpaileviin tuotteisiin tutustuminen - ei siksi, että niistä otettaisiin ideoita, vaan jotta vältettäisiin samanlaisen tuotteen tekeminen. On helpompi lähteä kehittämään uudenlaista tuotetta, kun tiedän, millaisia jo markkinoidaan. Tosin ideoiden sanotaan liikkuvan ilmassa eikä koskaan voi olla varma, että kehittämänsä tuote olisi ilmestyessään täysin ainoa laatuaan.

Vaatimuksia muotoilun helpottamiseksi

Kun nämä kolme linjauksen osiota - projektin tavoitteet, muotoilun suunta ja kilpailevat tuotteet - on selvitetty, on muotoilu helppo aloittaa. Vaikka asiakkaasta saattaa joskus tuntua kauhistuttavalta asettaa tuotteen muotoilulle tiukkoja rajoja, helpottaa se kuitenkin työtäni. Vaikeuksia tulee silloin, kun muotoilulle annetaan vapaat kädet. Koen työni olevan ongelmanratkaisua ja pyrin aina löytämään tuotemuotoilussa mahdollisuuksia vaatimusten takaa. Jos ei vaatimuksia ole, on mahdollisuuksien kirjo valtava - ja työ täyttä hakuammuntaa.

Vinkkejä onnistuneeseen projektin aloitukseen

• Selvitä projektin taustat huolella
• Selvittämällä, mitä on jo tehty, ei samaa tarvitse tehdä enää uudestaan
• Projektilla on oltava selkeät tavoitteet
• Tavoitteet antavat suunnan projektille
• Tuloksia on vaikea saada aikaan ilman SELKEITÄ, mieluiten mitattavia tavoitteita
• Rajaamalla projekti ei pääse leviämään käsistä
• Voit tehdä listan asioista, joita projektissa EI käsitellä
• Projektin osapuolien tulee olla hyvin selvillä omista tehtävistään
• Kun tehtävät jaetaan heti projektin alussa, ei niistä tarvitse myöhemmin kinata
• Projektin taustojen, tavoitteiden, rajojen ja tehtävien on oltava jokaisen osapuolen tiedossa
• Pidä huolta, että tieto kulkee myös projektin aikana kaikille

Lisävinkkejä projektinhallintaan

• Aikataulun tulee sisältää myös välitavoitteita
• Aseta aikataulu realistisesti, jotta siitä on helppo pitää kiinni
• Jos aikataulussa pysyminen on tärkeää, kannattaa etukäteen miettiä, mitä tehdään, jos aikataulu uhkaa venyä
• Jos projektissa on useampi osapuoli, kannattaa nimetä projektipäällikkö
  
• Projektipäällikön tehtävänä on huolehtia projektin sujumisesta
• Myös budjetin seuraamiseen voidaan nimetä joku osallisista
  

Ota oppia tuotekehitykseen luonnosta

Teollista muotoilua tarjoavan yritykseni design by Kujan tunnuslauseena on "luonnollista muotoilua". Ajatus siitä, miten luonnossa kasvit ja muut elävät kehittyvät luonnon muotoilemina, pätee pitkälti myös omaan työhöni muotoilijana.

Kuten hyvät lukijani ehkä olettekin jo huomanneet, on design by Kujan ilmeessä vahvana elementtinä kukan kuva. Kukkaa toimiikin hyvin tämän luonnollisen muotoilun periaatteen esimerkkinä. Paitsi että pidän itse kauniista asioista, pyrin myös muotoilemaan kauniita tuotteita. Asiaa pitää kuitenkin katsoa hieman syvemmältä.

Luonto luo ja valitsee

Kauneimpienkin kukkien ulkonäkö perustuu täysin käytännöllisyyteen. Niin kukat, kuin kaikki muukin elävä luonto pyrkii jatkamaan sukuuan. Kukan selviytymistä edistävä esteettisyys on pitkäaikaisen kehityksen tulos. Matkan varrella joukosta karsiutuvat heikot yksilöt ja sukuaan pääsevät jatkamaan vain pölyttäjien mielestä houkuttelevimman näköiset kasvit.

Kun kukan siemenestä kasvaa luonnossa taas uusi kukka, määräytyy tämän kauneus paitsi perintötekijöistä, myös vallitsevista olosuhteista. Kasvi pääsee jatkamaan sukuaan, mikäli selviytyy olosuhteiden ja pölyttäjien houkuttelevuuden asettamista vaatimuksista. Pikku hiljaa kukista kehittyy luonnollisesti ihmisenkin silmää ihastuttavia kasveja, vaikka niiden ulkonäkö perustuu täysin vain selviytymiseen ja oikeanlaisen pölyttäjän ohjaamiseen oikeaan kohtaan.

Tuotekehityksessä muotoillaan kehittäen ja karsien

Samoja periaatteita noudattaa myös tuotemuotoilu. Muotoiltavalla tuotteella on jokin funktio, käyttötarkoitus, joka on muotoiltaessa ensimmäinen lähtökohtani. Pyrin muotoilemaan tuotteista mahdollisimman hyvin toimivia ja helposti käytettäviä (hmm, sama pätee myös palveluihini...). Mutta vaikka tuote olisi kuinka toimiva ja käytännöllinen, ei tällä ole mitään merkitystä jos tuotetta ei voida valmistaa tarpeeksi edullisesti. Taide on käsite erikseen, mutta teollisen muotoilun tuloksena tulee olla ostajilleen sopivan hintainen tuote.

Tuotekehitys etenee samaan tyyliin, kuin kasvien luonnollinen kehityskin - kehittämällä ja karsimalla. Luonnostellessa (vrt. luonto - luonnos) muotoilen tuotevaihtoehtoja, joista vain paras tai parhaat ideat selviävät jatkokehitykseen. Näistä konseptoin taas vaihtoehtoja tuotteen parhaan mahdollisen olomuodon löytämiseksi. Ja taas vain parhaat selviytyvät karsinnasta. Tätä kehitä-karsi -menetelmää toistetaan, kunnes tuotteen ulkomuoto ratkaisee muotoiluprosessin alussa sille annetut toiveet ja vaatimukset parhaalla mahdollisella tavalla. Voisinpa jopa sanoa, että muotoilu on yksinkertaistettuna tämän menetelmän toistoa.

Tuotetta kehitettäessä pätevät siis samat säännöt kuin luonnonvalinnassakin. Molemmilla on omat rajansa, ja monista kehitetyistä/kehittyneistä yksilöistä vain rajojen mukaiset selviytyvät jatkoon. Ja vain kärsivällisellä kehittämisellä saadaan aikaan menestyviä yksilöitä.

Näin muotoilet luonnollisesti

1. Aseta tuotekehitykselle selkeät rajat
   
   • huomioi valmistus, käyttö, materiaali, toiveet jne.
     
2. Kehitä useita tuotevaihtoehtoja
   
   • anna ajatuksen lentää vapaasti
     
3. Karsi vaihtoehdoista rajojen perusteella parhaat jatkokehitettäviksi
4. Kehitä tuotevaihtoehdoista lisää variaatioita
5. Karsi parhaat jatkoon
6. Toista kohtia 4-5 , kunnes tuote vastaa sille asetettuja rajoja mahdollisimman hyvin

Muista, että parhaat ideat tulevat usein vasta silloin, kun tuntuu, että kaikki mahdollisuudet on jo käyty läpi!

Tuotteistamalla parempaa palvelua asiakkaalle

Aloittaessani teollisen muotoilun yrittäjänä pohdiskelin muotoilupalveluiden myymistä. Palvelun myynti kun on kuin myisi ilmaa. Ostaja ei voi nähdä tai kokea etukäteen, mitä ostaa. Toki aiemmat referenssit auttavat ostajaa näkemään, mitä myyvä yritys on aiemmin tehnyt, mutta aloittavalla yrityksellä niitä referenssejä on kovin vähän. Ja teollisen muotoilun yrityksellä niitä myös tulee ensi alkuun kovin hitaasti. Lähes poikkeuksetta muotoiluprojektit pidetään salassa, kunnes tuote julkistetaan - ja tähän voi mennä helposti parikin vuotta.

Miten siis voisin tehdä muotoilupalveluistani konkreettisempia? Halusin, että asiakkaani ymmärtää selkeästi, mitä on ostamassa. Asiakkaani tulisi ymmärtää koko muotoiluprojektin sisältö ja vaiheet, vaikka ostaisi muotoilua ensimmäistä kertaa. Päädyin siis tuotteistamaan palvelujani selkeämmin myytäviksi ja ostettaviksi (tuotekehitystä sekin).

Aiemmat projektit tiedonlähteenä

Teollinen muotoilu ja palveluiden tuotteistaminen eivät onneksi kauheasti eroa toisistaan, toisessa muotoillaan konkreettisia tuotteita ja toisessa muotoillaan palveluista konkreettisia. Niinpä uskalsin itsekseni lähteä viemään tuotteistamista eteenpäin. Lukemalla alan kirjoja ja tutkiskelemalla muotoiluprojektia sekä muotoilun tutkimuksen näkökulmasta että omista aiemmista projekteistani pääsin alkuun. Nyt oli vain mietittävä, millaisia kokonaisuuksia palveluistani teen.

Voisin tuottaa kokonaisuuksia, jotka sisältävät esimerkiksi yhden tuotteen suunnittelun alusta loppuun tai vanhan tuotteen uudistamisen. Mutta kuinka näistä kokonaisuuksista saisi sitten tarpeeksi muuntelukykyisiä, jotta voisin palvella jokaista asiakasta juuri heidän tarvitsemallaan kokonaisuudella?

Muotoiluprosessi moduleiksi

Muotoilun prosessia tutkiessani totesin, että jokaisessa tekemässäni projektissa toisiaan seuraavat samat osiot. Ensin selvitetään projektin taustoja ja tuotteeseen kohdistuvia toiveita, vaatimuksia ja rajoitteita. Alkuselvitysten ja tiedonhankinnan jälkeen luonnostellaan tuoteideoita. Kun luonnoksista on valittu tuotekehitykseen tarkempi suunta tuotteen muotoilulle, konseptoidaan siitä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Lopullinen muodon löydyttyä, tehdään tuotteesta dokumentit valmistusta varten. Tässä on yksinkertaistettuna muotoiluprojektin perussisältö. Eri osia voidaan projektien mukaisesti toistaa tai jättää pois. Näiden lisäksi tarvittiin kuitenkin vielä muita osia, joilla voidaan täydentää tätä perusmuotoilupakettia. Näin päädyin palvelumodulikokonaisuuteen, joka tällä hetkellä sisältää seuraavat osiot:

• dbK Linjaus eli muotoiluprojektin aloitus, jossa selvitetään tuotteen muotoiluun vaikuttavat taustat
• dbK Luonnokset eli tuotteen luonnostelu ideasta konkreettiseksi
• dbK Konseptit eli tuoteidean jatkojalostus vaatimuksia vastaavaksi
• dbK Mittakuvat eli tuotteen viimeistely ja mittapiirrokset valmistukseen
  
• dbK 3d-mallinnos eli tuotteen viimeistely ja 3d-tiedosto valmistukseen
  
• dbK Hahmomalli eli käsin tehty malli tuotteesta
  
• dbK Pikamalli eli tarkka 3d-tuloste tuotteesta (tuotetaan alihankintana)
  
• dbK Esityskuva eli tietokoneella tehty kuva tuotteesta esim. markkinointiin
  
• dbK Tuotekritiikki eli olemassaolevan tuotteen arviointi muotoilun kannalta
  
• dbK Teemahaastattelut eli esim. käyttäjien toiveiden selvittäminen haastattelemalla teemoittain
• dbK Tilannetarinat eli tuotteen käyttötilanteita kuvaavia tarinoita
  

Selkeistä, myytävistä tuotteista voin helposti koota asiakkaalle juuri tarpeidensa mukaisen kokonaisuuden. Selkeää halusin myös hinnoittelusta. Jos itse ostan jotain, haluan tuottelle tai palvelulle valmiin hinnan. Kun kerron asiakkaalle palveluistani, haluan kertoa myös heti, mitä palvelu tulee maksamaan.

Hinnan lisäksi projektin kesto asiakkaan tietoon

Koska palveluni nyt oli jaettu selkeiksi moduleiksi, päätin hinnoitta ne kiinteästi tuntihinnoittelun sijaan. Laskin, paljonko kuhunkin osioon keskimäärin menee aikaa ja sen perusteella hinnoittelin tuotteet. Kun tiedossani kerran oli kunkin osion tekemiseen menevä aika, pystyin asettamaan tuotteille myös kiinteän keston. Projektin jokaisen osion päätteeksi sovimme asiakkaan kanssa tapaamisen. Kun osioden kesto on tiedossa, voidaan kaikki tapaamiset sopia jopa ennen projektin aloitusta. Näin asiakkaalla on tiedossa kiinteän hinnan lisäksi myös projektin kokonaiskesto. Käytännössä seuraava tapaaminen sovitaan kuitenkin yleensä edeltävässä tapaamisessa. (Eräs asiakkaani sanoikin, että tämähän on kuin parturilla käynti, seuraava tapaaminen taas neljän viikon päästä.)

Ilman tuotteistamista en voisi palvella asiakkaitani yhtä helposti kuin nyt. Kun asiakkaan kanssa mietitään projektia, voin antaa heille valmiin hinnaston, josta he näkevät, paljonko projekti eri kokonaisuuksilla tulisi maksamaan ja kauanko se kestää. Yksinkertaista, eikö totta! (Mikäli tarvitset muotoilua ja haluat tutustua hinnastooni, voit tilata sen osoitteesta info @ designbykuja . fi)

Pitäisikö palvelut tuotteistaa?

1. Pystytkö kertomaan asiakkaalle, mitä palvelusi tulee kokonaisuudessaan maksamaan?
   
2. Pystytkö kertomaan hinnan heti, vaikka palvelukokonaisuuteen tehtäisiin muutoksia?
   
3. Pystytkö kertomaan asiakkaallesi, koska palvelu on valmis?
4. Ymmärtääkö asiakkaasi, miten palvelu etenee ja mitä se pitää sisällään?
5. Voidaanko palveluasi helposti muunnella asiakkaan tarpeiden mukaan?
6. Pystytkö tekemään palveluistasi selkeän hinnaston?
7. Onko palveluillasi selkeät nimet?

Jos vastasit yhteenkään kysymykseen kieltävästi, mieti, voisiko tuotteistaminen olla ratkaisu asiakkaiden entistä parempaan palveluun.

Tie muotoilun käyttäjäksi

Postilaatikosta löytyi taannoin kirje, joka sisälsi tuorehkon Lahden alueen mekatroniikkaklusterin tuottaman Tie Muotoilun käyttäjäksi -esitteen. Tyylikäs esite sisältää selkeästi kerrottuja asioita muotoilun käyttämisestä.

Tyytyväisenä muotoilupalveluista kertovan esitteen sisältöön haluaisin listata siitä muutamia pääkohtia, jotka mielestäni hyvin kuvaavat, mikä on teollisen muotoilun merkitys tuotekehityksessä.

"Teollisella muotoilulla voidaan parantaa teollisssa prosessissa syntyvien tuotteiden laatua ja valmistettavuutta ja tuotteista käyttäjille syntyviä käyttökokemuksia ja mielikuvia."

"Onnistuneesti muotoiltu tuote tai palvelu on helposti käytettävä ja yrityksen ja sen asiakkaiden näköinen. Muotoilulla konkretisoidaan tavoitteita, jotka yritys on liiketoiminnalleen määritellyt."

"Useimpien tuotteiden ratkaisevaksi kilpailutekijäksi ei enää riitä pelkkä edistyksellinen tuotteen teknologia tai edullinen hinta. Hyvä käytettävyys paitsi välittää mielikuvan tuotteen merkityksestä ja arvosta, myös parantaa mielikuvaa yrityksen muista tuotteista."

Esite listaa myös viisi askelta muotoilun hyödyntäjäksi. Tässä niistä tiivistelmä:

1. Ensimmäinen kosketus muotoilua kokeilemalla.
2. Muotoilun käytön yleistyessä kannattaa sopia yhteistyömalli muotoilupalveluntarjoajan kanssa. Yrityksessä nimetään joku vastuulliseksi muotoilusta.
   
3. Laaditaan muotoilustrategia osaksi yrityksen strategiaa. Voidaan palkata sisäinen muotoilija.
   
4. Muotoilujohtaja vastaa muotoilustrategian ja yrityksen strategian yhtenäisyydestä.
5. Muotoilu ohjaa yrityksen tuotekehittämistä.
   

Tie Muotoilun käyttäjäksi -esite löytyy myös netistä

Onko käyttäjälähtöinen suunnittelu edellytys tuotteen menestymiselle?

Kukapa meistä ei olisi törmännyt tuotteeseen, joka saa meidät tuntemaan itsemme tyhmäksi, kun emme osaa käyttää sitä. Yksi, minkä kanssa viimeaikoina olen taistellut, on välipala-automaatti. Pyörivää laitetta ei pitänytkään pysäyttää nuolen kohdalle vaan ennen nuolta. Lopputuloksena sain maksamani kinkkuvoileivän sijaan metvurstileivän, enkä voi sietää metvurstia. No, näitähän sattu, mutta tiedoksenne käyttäjät: Te ette ole tyhmiä! Tuotteet, jotka saavat teidät tuntemaan itsenne tyhmiksi on vain suunniteltu huonosti.

Totuushan on, että jos ei tuote toimi odotetulla tavalla, siitä ei pidetä ja sen käyttöä vältetään. Mikäli tuotteen käyttöä ei ymmärrä ilman erillisiä ohjeita, sitä saatetaan käyttää väärin tai ei ollenkaan. Vaikka pakkauksessa kuinka käskettäisiin lukemaan ensin käyttöohjeet, on turha odottaa, että jokainen etsisi paketista käyttöohjevihon ja lähtisi sitä selailemaan. Innostus uudesta tuotteesta on suuri ja sitä halutaan heti kokeilla.

Helposti käytettävä tuote

Pääsääntönä voidaan pitää, että mitä monimutkaisempi laite on kyseessä, sitä helpommin sen käyttötavan tulisi olla ymmärrettävissä. Mietitäänpä akkuporakonetta. Taulut pitäisi saada seinille, joten käyn ostamassa uuden akkuporakoneen rautakaupasta. Avaan paketin, huomaan ohjekirjan ja sen alla olevan koneen. Otanko ensimmäisenä tarkasteluun ohjekirjan vai akkuporakoneen? Innostus uudesta koneesta on kova, joten tietenkin tartun heti itse koneeseen.

Ottaessani porakoneen laatikosta, tiedän heti, miten siitä tulisi pitää kiinni, eikö totta? Tämä intuitiivisuus on saatu aikaan rungon ja varren muotoilulla. Tiedän myös ilman ohjekirjaa, mihin kohtaan akku tulee liittää ja saan sen yhdellä painalluksella paikalleen. Kun pidän konetta kädessäni, voin saman käden etusormella painaa napista, joka saa poranterän pyörimään. Ja pyörimissuunnan vaihtaminen onnistuu peukalon ulottuville asetetulla napilla irrottamatta otetta itse laitteesta. Osasin siis käyttää laitetta ilman ohjekirjan avaamista ja totesin pystyväni tekemään tauluja varten siistejä reikiä seinään yhdellä kädellä. Kymmenessä minuutissa taulut ovat seinillä. Tälläinen laite saa käyttäjänsä tuntemaan itsestään ylpeyttä omasta osaamisestaan.

Mutta entä jos kaikki olisikin toisin?

Jos muotoilussa ei olisikaan mietitty käyttäjää ja käyttötilannetta, miten toimisi akkuporakone silloin? Kuvitellaan taas, että avaan laatikon, joka sisältää upouuden, kiiltäväpintaisen porakoneen. Siitä löytyy terä paikaltaan ja jonkin näköinen akkukin pakkauksessa on. Löydän kyllä koneesta kohdan, mihin akku pitäisi laittaa, mutta en oikein tiedä, miten päin se pitäisi laittaa tai miten sen saisi pysymään paikallaan.

Löydän laatikosta eri näköisiä liittimiä, jotka voisivat auttaa akun kiinnittämisessä, mutta kuitenkaan ne eivät tunnu sopivan siten kuin ajattelin. Nyt minulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko etsin käyttöohjeesta oikean ohjeen tai asennan akun sen mukaan, mikä itsestäsi hyvältä tuntuu.

Kun akku on suurin piirtein paikallaan, haluaisin kokeilla, onko siinä virtaa ja toimiiko porakone, mutta laitteen sisältämät kolme samanlaista nappia eivät kerro, mitä niistä pitäisi painaa. Uteliaana ihmisenä painan niistä kaikkia vuoron perään. Mutta koska mistään niistä ei mitään kuitenkaan tapahdu, ajattelen, toimiiko kone ollenkaan. Jos nyt tässä vaiheessa olen viisas, vilkaisen ohjekirjasta ennen kuin menen palauttamaan konetta rautakauppaan. Nyt huomaan, että ennen akun kiinnittämistä siitä olisi pitänyt ruuvimeisselillä poistaa yksi osa ja ladata akkua yön yli, ennen kuin se on toimintavalmis.

Jos vielä seuraavana aamuna nämä tehtyäni minulla riittää puhtia jatkaa koneen kanssa askartelua, pääsen lopulta virittämään akun takaisin koneeseen ja testaamaan sitä uudelleen. Edelleenkään ei napeista mitään tapahdu. Jos en vielä tässä vaiheessa heitä koko konetta seinään, luen todennäköisesti käyttöohjevihkoa lisää huomatakseni, että jotta poranterä pyörisi eteenpäin, joudun painamaan yhtä aikaa kahta ylimmäistä nappia ja jotta poranterä pyörisi taaksepäin, joudun painamaan yhtä aikaa kahta alimmaista nappia. Yksinkertaista?

Lopultakin voin todeta, että kone toimii ja terä pyörii. Huomaan kuitenkin, että napit on asennettu niin lähelle terää, että painamalla niitä käteni ei ylety oletettuun kahvaan asti. Niinpä lopulta rei'ittäessäni seinää, pidän siitä yhdellä kädellä kiinni ja toisella painan sivusuunnasta jäykkiä nappeja kahta kerrallaan pohjaan. Lopputulos: Nappien painamisen takia poraa on vaikea pitää suorassa enkä saa reikiä osumaan kohdalleen. Totean, etten taida olla mikään tekniikan ihmelapsi ja seuraavalla kerralla soitan ammattimiehen poraamaan reikiä seinään.

Pelkkä tekniikka ja hinta eivät riitä

Käyttäjälähtöinen suunnittelu tuotekehityksessä saattaakin olla elintärkeää tuotteen menestymisen kannalta. Pelkkä tekninen hienous ja mahdollisimman edullinen valmistettavuus eivät riitä ihastuttamaan tuotteen käyttäjiä. Teollinen muotoilu on yksi tapa tuoda tuotteisiin lisäarvoa, mikä saattaa olla avain tuotteen menestymiseen.

Nettisivuilla uusi ilme

Näin vuoden alussa on hyvä tarkistaa vähän yrityksen ilmettä ja niinpä design by Kujankin ilmettä on hieman uudistettu selkeämmäksi ja yhtenäisemmäksi.

Sama ilme on ulotettu nyt myös planssiin eli tämänkin sivuston ulkonäkö on kokenut muutoksen. Ja yhtenäinen ilme jatkuu myös esim. käyntikorteissa, joiden takaosasta kuva vieressä.

Designin viisi sääntöä

Sir Michael Bichard on laatinut designin viisi sääntöä (vapaat suomennokset sulkeissa):

1. Great design can change the world and move people
   (Hyvä design/muotoilu voi muuttaa maailmaa ja liikuttaa ihmisiä)
   
   
2. If you think good design is expensive you should look at the real cost of bad design
   (Jos ajattelet hyvän muotoilun olevan kallista, mieti mikä on huonon muotoilun oikea hinta)
   
   
3. Design, creativity and innovation are essential if we are to meet the global challenges of sustainable development
   (Muotoilu, luovuus ja innovointi ovat välttämättömiä jos aiomme kohdata kestävän kehityksen yleismaailmalliset haasteet)
   
   
4. Design is not just about products and communications, it's also increasingly in the services we receive or buy
   (Muotoilu ei ole vain tuotteita ja viestintää vaan sitä on enenevässä määrin myös palveluissa, joita saamme tai ostamme)
   
   
5. To consume design is a creative act - and everyone can be creative!
   (Muotoilun käyttäminen on luova teko - ja jokainen voi olla luova!)
   

Ajatukset antavat paljon vastuuta muotoilulle, mutta olen kuitenkin pitkälti samoilla linjoilla. Muotoilu ei ole vain ulkonäköasioita vaan sen avulla voidaan myös ratkaista erilaisia ongelmia.

Oletteko, hyvät lukijat, samoilla linjoilla vai ovatko väitteet mielestänne täysin väärässä?

Lähde: Times Online via TreeHugger ja Core77