Näytetään tekstit, joissa on tunniste Materiaalit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Materiaalit. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Kuin vanhoina, hyvinä aikoina...


Vanhoina, hyvinä aikoina ei lihaa myyty muoveihin pakattuna tai marinaadeihin maustettuna vaan se ostettiin tuoreena suoraan lihakauppiaalta tai itse kasvatettiin ja laitettiin teuraaksi.
Vanhoina, hyvinä aikoina kasvatettiin vihannekset ja perunat omalla maalla ja syksyisin lapsillakin oli oikein perunannostoloma.
Vanhoina, hyvinä aikoina vaatteet tehtiin itse ja kierrätettiin lapselta toiselle ja lopulta käytettiin matonkuteiksi.
Vanhoina, hyvinä aikoina ei ruokaa heitetty roskikseen vaan tunkiolle, missä se lopulta maatui.
Vanhoina, hyvinä aikoina ei käytetty puhdasta juomavettä pöntön huuhteluun vaan asiat tehtiin kuivakäymälään, mistä myös ravinteet saatiin talteen.
Vanhoina, hyvinä aikoina tavaroista pidettiin huolta eikä niitä heitetty menemään saman tien vaan niitä kunnostettiin ja korjattiin tarpeen mukaan.
Vanhoina, hyvinä aikoina rahalla sai ja hevosella pääsi.

Vanhoina, hyvinä aikoina elettiin maailmassa, jossa vähän kaikesta oli puutetta. Suomi on kuitenkin muuttunut "hyvinvointivaltioksi", mikä tuntuu tarkoittavan sitä, että kaikkea on yltäkylläisesti - ja kaikkea myös käytetään yltäkylläisesti (ja olen ensimmäisenä myöntämässä, että syyllistyn tähän itsekin). Mutta mitä tuo tulevaisuus? Jos jo nyt  käytämme maapallon luonnonvaroja liikaa, joudummeko muuttamaan tapojamme takaisin siihen, mitä ne olivat vanhoina, hyvinä aikoina? Mitä teemme, jos pula-ajat ovatkin edessämme? Ja mitä voimme jo nyt tehdä?

Ongelma: Maapallon luonnonvarat eivät riitä ruokkimaan kaikkia ihmisiä, jo nyt miljoonat ihmiset elävät nälänhädässä
Tulevaisuus: Kasvissyönti on ekologisempaa, kuin lihansyönti ja säästää luononvaroja. Vaikka en itsekään ole kasvissyöjä, voi tulevaisuudessa olla käytännön pakko vähentää lihan kulutusta. Tai kenties joudumme kasvatamaan itse taas lihamme omassa pihapiirissä, jos sitä haluamme syödä.

Ongelma: Maa köyhtyy ja vesistö rehevöityy.
Tulevaisuus: Energia ei häviä, se kiertää. Ja tällä hetkellä se kiertää maasta suuhumme ja sieltä vesistöön. Periaattessa kuitenkin jokainen voisi jätteillään kasvattaa sen ruokamäärän, mitä syökin. Eiköhän olisi aika siirtyä takaisin kuivakäymälöihin ja ottaa talteen kaikki se energia ja ravintoaineet, joita itse vapautamme. Sitä paitsi nykyiset kuivakäymälät ovat jo aivan eri asia, kuin vanhojen, hyvien aikojen ulkohuussit.

Ongelma: Maapallon materiaalivarat eivät riitä.
Tulevaisuus: Jos nyt vielä voimmekin heittää tavaraa kaatopaikalle ja unohtaa ne sinne, tulevaisuudessa joudumme käyttämään kaiken mahdollisimman tarkkaan uudestaan. Voihan olla, että jossain vaiheessa tulevaisuutta kaikki tuotteiden valmistuksessa käytettävä materiaali on kierrätettyä. Yksittäiset ihmiset käyttävät jo melko hyvin kierrätettyä tavaraa, vielä pitäisi teollisuuden miettiä, miten materiaalin kierto ja tehokäyttö saadaan toteutettua. Käytännössä se saattaisi olla jopa paljon edullisempaa, kuin uuden raaka-aineen hankinta.

Ongelma: Ilmaston lämpeneminen mm. ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvaessa.
Tulevaisuus: Jos mietitään todella ekologista kulkuvälinettä, sen tulisi kulkea vähällä energialla, siitä ei saisi tulla kasvihuonepäästöjä, vaan sen päästöt pitäisi voida käyttää jatkossakin hyväksi, esim. energiana johonkin muuhun käyttöön. Lisäksi sen valmistuksessa ei saisi kulua juurikaan luonnonvaroja. Ja kun se on kulutettu loppuun, se pitäisi pystyä hyödyntämään kokonaan. Hmm. Mikähän olisi tälläinen kulkuväline? Olisiko hevonen. Valmistuksessa ei kulu ylimääräisiä luonnonvaroja, polttoaine on kasviperäinen, päästöt voidaan käyttää lannoitteena, ja lopulta se voidaan hyödyntää esim. vaatteisiin ja ruuaksi. Ei ehkä yhtä nopea ja mukava, kuin auto, mutta varmasti parempi vaihtoehto, kuin mopo.

Ehkä ennen vanhaan olikin paremmin. Joissain asioissa.

maanantai 28. huhtikuuta 2008

Valmistajan unelma: vähemmällä enemmän

Ekotehokkuus on näitä sanoja, jonka tarkoituksen kyllä suurin piirtein ymmärtää, mutta jonka sisältö jää helposti pimentoon ilman asiaan perehtymistä. Ekotehokkuus on kuitenkin yksinkertaista: tuotetaan vähemmällä enemmän. Parhaimmillaan ekotehokkuus on myös ekonomisesti tuottoisaa: kun tuotetaan vähemmällä, säästetään rahaa kustannuksissa.

Kun maapallo ei riitä

Ilmastonmuutoksen tuloa ei enää epäillä ja siihen pyritään vaikuttamaan. Toinen uhka maapallolle ja ihmisille on liiallinen kulutus. Jos kaikki kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon, kuin suomalaiset, tarvittaisiin neljä maapalloa kattamaan ihmiskunnan tarpeita. Kulutus ei tule koskaan loppumaan, mutta sitä voidaan vähentää. Jokainen voi yksilönä tehdä päätöksiä, joilla luonnonvarojen kulutus vähenee, mutta suuri vastuu kestävästä kehityksestä on myös tuotteiden ja palveluiden valmistajilla.

Ekotehokkuus ei välttämättä vaadi suuria tekoja tai isoja investointeja. Ekotehokkuuden tarkoituksena on säilyttää nykyinen elintaso vähemmällä luonnonvarojen kulutuksella. Keittiökaappien valmistajan voi lisätä tuotteidensa ekotehokkuutta lähes kymmenkertaisesti valmistamalla kaapit lastulevyn sijaan kokopuusta. Näyttötauluvalmistaja paransi tuotteidensa ekotehokkuutta huimasti käyttämällä valonlähteenä ledejä loisteputken sijaan. Jo pelkän materiaalin vaihdolla saattaa olla suuri vaikutus tuotteiden ekologisuuteen.

Tulevaisuus tavaratta?

Teollisena muotoilijana olen osa tuotekehitystä ja omalta osaltani vastuussa tuotteiden ekologisuudesta. Philippe Starck uhoaa, ettei jatka enää kauan muotoilijana, koska kaikki mitä hän on muotoillut, on tarpeetonta. Hänen mukaansa tulevaisuudessa ei olisi enää muotoilijoita. En lähde kuitenkaan samaistumaan hänen ajatuksiinsa. Tavaroita tarvitaan tulevaisuudessakin. Uusia tuotteita tullaan aina kehittämään, vähintään vanhoja korvaamaan. Ei maailmasta tule koskaan mitään tavaratonta taivasta, mutta viimeistään materiaalipulan edessä joudutaan kehittämään uusia ratkaisuja tavaroiden ja palveluiden tuottamiseksi.

Jotta välttäisimme eri alojen materiaalikriisejä, tulisi kaikkien tuotekehityksessä mukana olevien ottaa päämääräkseen tuottaa tavaraa ja palveluita vähemmillä luonnonvaroilla. Ekotehokkaassa maailmassa meidän ei tarvitse luopua nykyisestä elintasostamme. Meidän tarvitsee vain kehittää sama elintaso vähemmällä kulutuksella.

Näillä vinkeillä lisäät tuotteidesi ekotehokkuutta:

  • Minimoi tuotteessa käytetyn materiaalin määrää
    • Muuttamalla tuotteen rakennetta kestävämmäksi voidaan materiaalinkäyttöä vähentää esim. seinämiä ohentamalla
  • Pidennä tuotteen käyttöaikaa valmistamalla kestävämpiä ja korjattavissa olevia tuotteita
    • Kaksinkertaistuva käyttöikä tarkoittaa jo kaksin verroin ekotehokkaampaa tuotetta
  • Myy tuotteen sijaan palvelua
    • Harvoinpa sitä tulee ajateltua, kuinka ekologista liiketoimintaa esim. videoiden vuokraus on
    • Puhelinvastaaja ei ole enää laite puhelimen yhteydessä vaan suoraan puhelimella käytettävä palvelu
  • Vuokraa/liisaa tuotteita myymisen sijaan
    • Autot, toimitilojen matot, juoma-automaatit, kopiokoneet jne. Kaikkia näitä vuokrataan tai liisataan, jolloin asiakkaan ei tarvitse huolehtia huollosta ja tuotteiden käyttöaste on suurempi kuin ostetuilla tavaroilla
  • Tarjoa korjaus- ja huoltopalveluita
    • Usean autokaupan yhteydessä on jo merkkihuoltopalveluita lisäämässä liiketoimintaa
  • Suunnittele tuotteet kuljetettaessa ja varastoitaessa vain vähän tilaa vieviksi
    • Tässä Ikea on varmasti yksi tehokkaimmista
  • Vaihda materiaali ekotehokkaampaan
    • 1 kg alumiinia kuluttaa luonnonvaroja n. 61 kg, kun 1 kg terästä kuluttaa vain n. 7 kg luonnonvaroja
  • Vältä turhaa kuljetusta
    • Lähiruoka kunniaan
  • Valitse energianlähde ja kuljetusmuoto ekologisesti
    • 1 kWh suomalaista verkkosähköä kuluttaa luonnonvaroja 0,41 kg, kun tuulisähkö kuluttaa vain 0,07 kg/kWh
  • Kierrätä materiaaleja
    • Voisitteko jopa vastaanottaa tiensä päähän tulleita tuotteita kierrättääksenne niiden materiaalit uusiin tuotteisiin?
  • Vältä jätettä
    • Kaikki hukkamateriaali tarkoittaa myös hukkaan valuvaa rahaa
Lisää tietoa ekotehokkuudesta ja kestävästä kehityksestä Suomen Luonnonsuojeluliiton sivuilta.

maanantai 4. kesäkuuta 2007

Sadepäivän iloksi


Frederik Molenschotin ja Susanne Happlen kehittämät Solid Poetry -betonilaatat paljastavat kuviointinsa vasta kastuessaan. Pintakäsittelyn ansiosta kosteudesta esiin tulevat kukkakuviot antavat harmaille päiville uutta merkitystä. Tässä on graafisen betonin ajatus viety vielä astetta pidemmälle.

Lähde: Transmaterial, via: Materialicious