Kuin vanhoina, hyvinä aikoina...

Vanhoina, hyvinä aikoina ei lihaa myyty muoveihin pakattuna tai marinaadeihin maustettuna vaan se ostettiin tuoreena suoraan lihakauppiaalta tai itse kasvatettiin ja laitettiin teuraaksi.
Vanhoina, hyvinä aikoina kasvatettiin vihannekset ja perunat omalla maalla ja syksyisin lapsillakin oli oikein perunannostoloma.
Vanhoina, hyvinä aikoina vaatteet tehtiin itse ja kierrätettiin lapselta toiselle ja lopulta käytettiin matonkuteiksi.
Vanhoina, hyvinä aikoina ei ruokaa heitetty roskikseen vaan tunkiolle, missä se lopulta maatui.
Vanhoina, hyvinä aikoina ei käytetty puhdasta juomavettä pöntön huuhteluun vaan asiat tehtiin kuivakäymälään, mistä myös ravinteet saatiin talteen.
Vanhoina, hyvinä aikoina tavaroista pidettiin huolta eikä niitä heitetty menemään saman tien vaan niitä kunnostettiin ja korjattiin tarpeen mukaan.
Vanhoina, hyvinä aikoina rahalla sai ja hevosella pääsi.

Vanhoina, hyvinä aikoina elettiin maailmassa, jossa vähän kaikesta oli puutetta. Suomi on kuitenkin muuttunut "hyvinvointivaltioksi", mikä tuntuu tarkoittavan sitä, että kaikkea on yltäkylläisesti - ja kaikkea myös käytetään yltäkylläisesti (ja olen ensimmäisenä myöntämässä, että syyllistyn tähän itsekin). Mutta mitä tuo tulevaisuus? Jos jo nyt  käytämme maapallon luonnonvaroja liikaa, joudummeko muuttamaan tapojamme takaisin siihen, mitä ne olivat vanhoina, hyvinä aikoina? Mitä teemme, jos pula-ajat ovatkin edessämme? Ja mitä voimme jo nyt tehdä?

Ongelma: Maapallon luonnonvarat eivät riitä ruokkimaan kaikkia ihmisiä, jo nyt miljoonat ihmiset elävät nälänhädässä. 
Tulevaisuus: Kasvissyönti on ekologisempaa, kuin lihansyönti ja säästää luononvaroja. Vaikka en itsekään ole kasvissyöjä, voi tulevaisuudessa olla käytännön pakko vähentää lihan kulutusta. Tai kenties joudumme kasvatamaan itse taas lihamme omassa pihapiirissä, jos sitä haluamme syödä.

Ongelma: Maa köyhtyy ja vesistö rehevöityy.
Tulevaisuus: Energia ei häviä, se kiertää. Ja tällä hetkellä se kiertää maasta suuhumme ja sieltä vesistöön. Periaattessa kuitenkin jokainen voisi jätteillään kasvattaa sen ruokamäärän, mitä syökin. Eiköhän olisi aika siirtyä takaisin kuivakäymälöihin ja ottaa talteen kaikki se energia ja ravintoaineet, joita itse vapautamme. Sitä paitsi nykyiset kuivakäymälät ovat jo aivan eri asia, kuin vanhojen, hyvien aikojen ulkohuussit.

Ongelma: Maapallon materiaalivarat eivät riitä.
Tulevaisuus: Jos nyt vielä voimmekin heittää tavaraa kaatopaikalle ja unohtaa ne sinne, tulevaisuudessa joudumme käyttämään kaiken mahdollisimman tarkkaan uudestaan. Voihan olla, että jossain vaiheessa tulevaisuutta kaikki tuotteiden valmistuksessa käytettävä materiaali on kierrätettyä. Yksittäiset ihmiset käyttävät jo melko hyvin kierrätettyä tavaraa, vielä pitäisi teollisuuden miettiä, miten materiaalin kierto ja tehokäyttö saadaan toteutettua. Käytännössä se saattaisi olla jopa paljon edullisempaa, kuin uuden raaka-aineen hankinta.

Ongelma: Ilmaston lämpeneminen mm. ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvaessa.
Tulevaisuus: Jos mietitään todella ekologista kulkuvälinettä, sen tulisi kulkea vähällä energialla, siitä ei saisi tulla kasvihuonepäästöjä, vaan sen päästöt pitäisi voida käyttää jatkossakin hyväksi, esim. energiana johonkin muuhun käyttöön. Lisäksi sen valmistuksessa ei saisi kulua juurikaan luonnonvaroja. Ja kun se on kulutettu loppuun, se pitäisi pystyä hyödyntämään kokonaan. Hmm. Mikähän olisi tälläinen kulkuväline? Olisiko hevonen. Valmistuksessa ei kulu ylimääräisiä luonnonvaroja, polttoaine on kasviperäinen, päästöt voidaan käyttää lannoitteena, ja lopulta se voidaan hyödyntää esim. vaatteisiin ja ruuaksi. Ei ehkä yhtä nopea ja mukava, kuin auto, mutta varmasti parempi vaihtoehto, kuin mopo.

Ehkä ennen vanhaan olikin paremmin. Joissain asioissa.

Ajatuksia muotoilusta #14

"Genius is one percent inspiration, ninety-nine percent perspiration." Thomas Alva Edison

"Nerous on yksi prosentti inspiraatiota, yhdeksänkymmentä yhdeksän prosenttia hikoilua." Thomas Alva Edison

Lähde

Osoitus luovuudesta vai väärä vastaus?

Poikani on esikouluikäinen ja kuten kouluissakin, esikoulussa tarkastellaan lasten taitoja. Kahdenkeskeisessä tapaamisessa esikouluopettajan kanssa käytiin läpi poikani tuloksia. Yksi tehtävistä oli rimmaavan sanan lisääminen lorun loppuun. Esimerkkinä, mikä sana tulee viimeiseksi loruun: "Hyi, pikku kissa, täällä haisee _____". (Kuulemma tässä vaiheessa lapsia usein hymyilyttää, mistä jo arvaa oikean sanan löytyneen). Oma poikani oli viimeiseksi sanaksi keksinyt ihan oman sanansa, nissa. Samoin parissa muussa tehtävässä tunnetun sanan tilalla oli itse keksitty vastaus, joka kuitenkin rimmaa.

Jäin pohtimaan lapseni luovaa tapaa keksiä uusia sanoja, jos oikeat sanat eivät löytyneet ja toisaalta tulevaa koulua ja vaatimusta löytää juuri yksi oikea tapa vastata kysymyksiin. Tukahduttaako se lapsen luovuuden jo heti alkuunsa? Jos lapsilta kysytään ja he innostuneesti viittaavat, montako kertaa he viitsivät kuulla opettajan suusta sanan Ei ennen kuin luovuttavat ja viittaavat vain ollessaan varmoja vastauksen oikeellisuudesta. Sillä siihenhän koulussa helposti kasvetaan. Vaikka luulisit tietäväsi vastauksen, et uskalla vastata, koska se VOI olla väärin ja siitä VOI jouttua naurunalaiseksi.

Mitä jos opettaja ei heti vain suoraan toteaisikaan vastausta vääräksi vaan pohtisi lasten kanssa, voisiko keksittykin olla mahdollinen. Säilyisikö lasten innostus oppituntiin osallistumiseen yhtä innokkaana, kuin mitä se on koulun alkaessa? Voitaisiinko luokassa välttää väärinvastaajaksi leimautumista ilman, että oikea vastaus jäisi epäselväksi? Olisiko vastaaminen hauskempaa, jos hassujakin vastauksia voitaisiin pitää hyvänä asiana?

Ja oliko poikani vastaukset todettu oikeiksi vai vääriksi? No, ainakin tässä koulutuksen vaiheessa ne vielä oli todettu hyväksytyiksi suorituksiksi. Vielä ei ole luovuutta lannistettu.

Tuote sosiaalisessa mediassa

Tämän päivän ostaja ei vain kävele sisään kauppaan, katso vaihtoehtoja, kysy myyjältä vähän lisätietoa ja kävele ulos kaupasta kassan kautta tuote kourassa. Yhä useammin ostopäätös on tehty jo kotona, varsinkin, jos kyse on taloudellisesti merkittävästä ostoksesta. 

Internet ja erilaiset sosiaaliset mediat ovat mahdollistaneet huhujen ja puskaradion laajentumisen valtakunnalliseksi ja jopa maailmanlaajuiseksi. Jos ennen vain lähipiiri kuuli epäonnistuneesta ostoksesta, nyt siitä saatetaan lukea helposti toisella puolella maailmaa. Omia kokemuksia ostoksista ja eri tuotteista kerrotaan avoimesti ja hakukoneiden ansiosta ostoa harkitsevat voivat helposti selvittää yleisiä mielipiteitä harkitsemansa tuotteen soveltuvuudesta haluttuun tarkoitukseen.

Mitä tämä tarkoittaa sitten myyjäpuolelle? Onko netistä ja ostajista tullut uhka , kun he voivat niin helposti levittää huonoa sanomaa tuotteista? Esimerkit huonosta maineenhallinnasta netissä leviävät kulovalkean tavoin ja pahimmassa tapauksessa saavuttavat perinteisenkin median.

Millä yrityksen ja tuotteen mainetta voi varjella?

Selvitäkseen internet-raadin arvosteluilta puhtain paperein on tuotteen ensinnäkin oltava hyvä. Hyvä tarkoittaa eri asioita eri ostajille, mutta yleisesti ottaen tuotteen on toimittava, kuten on luvattu ja sen on oltava kohderyhmälle mieleinen. Ei ole siis väliä, pitää Pihtiputaan mummo pääkallokengistä, kunhan ne ovat teineille mieluisat. Ja tässä tapauksessa voi olla jopa kohderyhmän mielestä parempi, jos mummoa kauhistuttaa nykynuorison pukeutuminen.

Jos kuitenkin tuote saa netissä negatiivista huomiota, viimeinen asia, mitä tulisi tehdä, on haukkua arvostelijaa valehtelijaksi. Kun on kyse tuotteista, tulisi arvostelu ottaa rakentavana palautteena, josta on yritykselle vain hyötyä. Jos tuotteen käyttäjät ovat havainneet tuotteessa ongelmia, joita itse ette ole huomanneet tai pitäneet merkittävinä, on vain hyödyllistä saada tieto esiin, jotta voitte parantaa tuotetta entistä haluttavammaksi. Ja usein käy myös niin, että mikäli palautteen antaja saa palautteeseensa vastauksena kiitoksen ja kenties anteeksipyynnön/hyvitysmahdollisuuden, tulee palautteen antajasta yritykselle entistä merkkiuskollisempi asiakas tai vähintään hän korjaa palautettaan uuteen suuntaan.

Yhteisöllisyyden parempi puoli

Sosiaalisuus internetin sisällä luo yrityksille uhan lisäksi myös erityisen mahdollisuuden, jota aiemmin ei ole ollut. Jos tuote on hyvä ja kohderyhmässään erityisen haluttu, leviää tieto tuotteesta henkilöltä toiselle ja useammalle lähes itsestään. Parhaassa tapauksessa myyntiä saadaan siis aikaan nollabudjetilla. Tiedon leviämisen helpottamiseksi onkin sitten omia keinojansa, kuten osallistuminen sosiaalisen median palveluihin fani-ryhmillä (mikä ei kuitenkaan aina toimi ihan toivotulla tavalla) tai YouTube-videoiden tekeminen levitettäväksi. Yhteisöllisyydessä on puolensa, mutta ilman hyvää tuotetta on turha odottaa hyvää mainettakaan. Se ei kuitenkaan riitä.

Onko huono parempi kuin hyvä?


Hyvä tuote, johon ostajat ovat tyytyväisiä, ei herätä tarpeeksi intohimoa, jotta siitä keskusteltaisiin. Toimiva, tavallinen tuote on vain tuote, jota käytetään. Jos haluat tuotteesi keskustelujen kohteeksi, tulisi sen olla parempi kuin hyvä. Yllättävät tuotteet, ehdottoman erinomaiset tuotteet tai täysin uudenlaiset tuotteet ovat niitä, joista puhutaan. Erinomaisen tuotteen vastakohta onkin hyvä. Hyvä tuote on huomaamaton ja huomaamatonta on vaikea muistaa.

Ajatuksia muotoilusta #13

"I have not failed. I've just found 10,000 ways that won't work." Thomas Alva Edison

"En epäonnistunut. Löysin 10 000 tapaa jotka eivät toimi." Thomas Alva Edison

Lähde

Maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan. Pysytkö mukana, putoatko kelkasta vai ennätätkö edelle?

Jos katsot kymmenen vuotta taaksepäin, vuoteen 1999, muutamaan kuukauteen ennen millenniumia, miltä maailma silloin näytti? Kuinka paljon on muuttunut tässä ajassa? Kuinka paljon on muuttunut omassa työssäsi, työtavoissasi? Olisitko jo kymmenen vuotta sitten hakenut tietoa mistä tahansa ensimmäiseksi internetin hakukoneelta? Seurustelisitko kavereiden kanssa enemmän netissä, kuin oikeassa elämässä? Lukisitko yksityisten ihmisten kirjoittamia blogeja? Olisitko huolestunut autosi polttoaineenkulutuksesta? Miettisitkö, millaisen muovipussin otat kaupasta vai onko mukanasi oma kassi? Toki joillekin ihmisille nämäkin asiat saattoivat olla jo tuttuja, mutta ajattele, kuinka paljon ihmisten kanssakäyminen ja ajattelutavat ovat kymmenessä vuodessa muuttuneet. Ja kuinka vaikea osan on pysyä vauhdissa mukana.

Mitä tulevaisuus tuo mukanaan?

Onko sitten hyvä vai huono asia, että vaikka maailma muuttuukin nyt nopeammin kuin todennäköisesti koskaa aiemmin, tulee muutos vain kiihtymään. Jokaisen yrityksenkin täytyy huomioida tulevaisuuden tuomat paineet muutoksiin, joista emme vielä edes tiedä. Ilmastonmuutosta taitaa olla turha enää ehkäistä, mutta sen hidastamiseksi teollisuusmaat ovat sopineet hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä. Eivätkä nykyisten sopimusten tavoitteet ole vielä edes riittävällä tasolla, joten muutoksia tavoitteissakin tullee olemaan tulevaisuudessa.

Ilmastonmuutoksen lisäksi toinen huomioitava vihreä seikka on, ettei tästä maapallosta kerta kaikkiaan tällä kulutuksen määrällä riitä materiaalia kaikille. Suomalaistenkin kulutus on sitä luokkaa, että jos kaikki maapallolla kuluttaisivat yhtä paljon, tarvitsisimme yli neljän maapallon luonnonvarat käyttöömme. Käytännössä luonnonvarojen ylikulutus tarkoittaa väistämätöntä pakkoa kierrättää tulevaisuudessa yhä paremmin kaikki jätteemme uusiokäyttöön. Jo nyt suurin osa muovijätteestä kävisi uusiokäyttöön kaatopaikalle heittämisen tai energiaksi polttamisen sijaan. Kuitenkaan eri muoveille ei ole kunnollista keräysjärjestelmää, hyvin toimivaa pullonkeräysjärjestelmää lukuun ottamatta.

Vihreästä väristä sähköön siirryttäessä mieleen tulee erilaisten internet-pohjaisten palveluiden hurja kehitys. Kun miettii, kuinka paljon toiminnastamme on siirtynyt kymmenessä vuodessa verkkoon, voi vain ounastella, miten paljon käyttäytymisemme tulee jatkossa muuttumaan. Jo nyt internet kulkee helposti mukanamme kännykän tai miniläppärin ja mokkulan avulla. Miten tulevat netin mahdollisuudet mukaan myös niihin toimintoihimme, joihin niitä emme vielä osaa edes ajatella? Kävelyyn, syömiseen, ikkunanpesuun, imurointiin tai pukeutumiseen? Vai tilaammeko tavarat tulevaisuudessa netistä ja tulostamme omilla henkilökohtaisilla 3d-tulostimillamme ne käyttöömme? Miten erilaiset laitteet tulevat muuttumaan ja mitä uutta keksitään? Eikö olisi kiva valita näytöltä ravintolatasoinen annos ja hetken päästä tulostuskone olisi sen valmistanut juuri oikeaan kypsyyteen ja mehevyyteen...

Mitä sanoo kristallipallosi?

Tulevaisuutta voi olla hankala ennustaa, mutta ilman omia tulevaisuudenajatuksia yritykset eivät kehity. Onhan ennustaminen osa kehitystä. Tässä esimerkki:

Mietipä oma näkemyksesi ihanteellisesta tulevaisuudesta. Mitä uutta omalta osaamisalueeltasi alalle on tullut? Tai miten oma alasi on kehittynyt? Mikä olisi tulevaisuuden halutuin asia alallasi? Vastattuasi näihin kysymyksiin voitkin miettiä, miten saisit kehitettyä vastauksesi todellisiksi asioiksi. Ja hups, kohta on taas kehitetty jotain uutta.

Maailman ja kilpailutilanteiden muuttuessa jää yrityksille kolme yksinkertaista vaihtoehtoa. Joko he pysyvät tilanteessa mukana, putoavat kyydistä ja kenties vaihtavat alaa tai lopettavat tai he pyrkivät kehityksen edelle ja jopa muuttavat kehityksen suuntaa. Jokaisessa näistä vaihtoehdoista on tehty ennustuksia, oletuksia tulevaisuudesta, olivat ne sitten tarkkaan selvitettyjä tai vain yleisiä olettamuksia. Miksi toinen onnistuu, toinen ei?

Entä jos ennustus ei onnistu?

Helpointa on tietenkin sillä, jonka ennustukset ovat osuneet oikeaan, mutta ilman kykyä sopeutua uusiin ja yllättäviinkin tilanteisiin on vaikea selvitä muutoksista, joita väistämättä tulee. Jäykällä asenteella on helppo jäädä muiden jalkoihin. Ehkä kymmenen vuotta sitten saattoi vielä ajatella, että kännykkää tai tietokonetta en koskaan hanki, mutta miten tänä päivänä pärjäisi yritys ilman tietokonetta. Sen avulla kun tehdään kirjanpito, pidetään yhteyttä asiakkaisiin ja jopa markkinoidaan omaa yritystä. Ehkä jokin pieni, paikallisesti toimiva yritys voisi vielä selvitäkin puskaradion ja tilivihon avulla, mutta muuten tuntuu tekniikka menneen vanhojen konstien edelle.

Kuka sitten osoittautuu muutoksen voittajaksi? Tarvitaanko siihen kristallipalloa? Vaikka miettisit ennustaessasi kaikki mahdolliset tulevaisuudet läpi, saattaa muutos silti olla jotain aivan muuta. Pelastusrengas löytyy silloin yrityksenne sisältä, sen luovuudesta, jonka avulla a) kehitetään uutta ennustettuihin markkinatilanteisiin ja b) tarvittaessa vaihdetaan nopeastikin suuntaa ja kehitetään uusia ajatuksia yllättäviin tilanteisiin.

Ajatuksia muotoilusta #12

"It's really hard to design products by focus groups. A lot of times, people don't know what they want until you show it to them." Steve Jobs

"On vaikeaa suunnitella tuotteita kohderyhmille. Useimmiten ihmiset eivät tiedä mitä haluavat ennen kuin näytät sen heille." Steve Jobs

Lähde

Mitä on design thinking?

Maailmalla keskustellaan paljon design thinkingistä eli vapaasti suomennettuna muotoiluajattelusta ja sen hyödyntämisestä yritysten ja organisaatioiden toiminnassa. Muotoiluajattelun keskeisenä periaatteena on, että ajattelemalla kuten muotoilijat, katsomalla laatikon ulkopuolellekin (outside the box) yritykset voisivat löytää uusia tapoja toimia tai kehittää uudenlaisia tuotteita. Muotoiluajattelun voisi kiteyttää kysymykseen, kuinka ammattimainen muotoilija ratkaisisi kyseisen ongelman.

Hyvä esimerkki tämänkaltaisesta ajattelusta on Nintendo Wii, liikkeellä ohjattava pelikone. Kun kilpailevat valmistajat pyrkivät tekemään pelikoneistaan aina vain realistisempia ja laadukkaampia, päätti Nintendo tehdä jotain aivan muuta. Yhtäkkiä Wiistä tulikin puhutuin pelikone ja sen halusivat jopa sellaiset kohderyhmät, jotka eivät välttämättä muuten olisi pelikonetta ostaneet ollenkaan.

Toinen elektroniikan puolelta tuttu yllättäjä on Applen iPhone. Apple ei pyrkinytkään kilpailemaan suurten kännykkävalmistajien kanssa parhaalla kamerallaan tai muulla teknisellä pikkuseikalla vaan kehitti kännykän, joka on hauska ja helppo käyttää ja yllätti muut valmistajat kosketusnäytöllään. Ja miten vastasivat muut valmistajat tämän yllättäjän iskuun? Pyrkivät tekemään parempia versioita kosketusnäytöllisistä puhelimista. Koskahan Apple yllättää taas uudella ajattelutavallaan?

Jos haluat kehittää luovaa ajattelukykyäsi ja ratkaista ongelmia muotoilijan tavoin, tässä lyhyt oppimäärä muotoiluajatteluun:

1. Tunnista ongelma, joka tarvitsee ratkaisun
   

   Ensimmäinen vaihe muotoiluajattelussa on yllättävän tärkeä. Jos haluat kehittää uuden tuotteen, mieti, mihin tuotetta oikeasti käytetään (ruuvinväännintä ei käytetä ruuvaamiseen vaan jonkin kiinnittämiseksi). Mieti, ketä varten ratkaisuasi olet etsimässä (ei, tuote ei ole olemassa yritystäsi varten, vaan käyttäjää). Jos kehität toimintaprosessia, mieti, mitä prosessilla pohjimmillaan ratkaistaan. Ilman oikeita kysymyksiä et saa vastauksiakaan.

2. Selvitä, kuinka ongelma on tähän asti ratkaistu
   

   Miten kilpailijasi ratkaisevat ongelman? Kuinka monta eri tapaa ongelman ratkaisuun on? Kuinka ne toimivat? Onko niitä mietitty käyttäjän kannalta. Analysoi eri ratkaisuja, mieti niiden hyviä ja huonoja puolia. Jos et tiedä, miten muut ovat ongelman ratkaisseet, et voi kehittää mitään parempaa.

3. Kehitä ongelmaan ratkaisu, joka päihittää kaikki muut 1-0
   

   Nyt on aika päästää luovuus valloilleen. Etsi vastauksia miettimiisi kysymyksiin. Mieti, miten voisit parantaa kilpailevia ratkaisuja (mutta älä tyydy paranneltuun ratkaisuun). Mieti pääsi puhki eri ratkaisuvaihtoehtoja. Anna kaikenlaisille ideoille tilaa, hulluimmillekin. Etsi ratkaisuja, joita muut eivät ole edes ajatelleet. Jos jokin tuntuu mahdottomalta, mieti, miten saisit sen mahdolliseksi. Muista, että totuus on aina vain tämän hetken paras tieto. Uusi tieto voi muuttaa totuutta ja uudenlainen ajattelu voi tehdä mahdottomankin mahdolliseksi. Vasta sen jälkeen, kun luulet miettineesi jo kaikki mahdolliset ratkaisut läpi voit löytää uudenlaisen, luovan tavan ratkaista ongelmasi.

Kun kehität uutta ratkaisua löytämääsi ongelmaan, älä pyri tekemään vain parannusta vanhaan, vaikka hyväksikin todettuun, ratkaisuun. Pyri löytämään ratkaisu, jota muut eivät olisi edes osanneet ajatella.

Ajatuksia muotoilusta #11

"The difference between a Designer and Developer, when it comes to design skills, is the difference between shooting a bullet and throwing it." Scott Hanselman

"Ero Muotoilijan ja Tuotekehittäjän välillä, mitä tulee muotoilutaitoihin, on kuin ero luodin ampumisen ja heittämisen välillä." Scott Hanselman

Lähde

Onko muotoilukilpailun voitto tae hyvästä tuotteesta?

Mieheni kännykkä veteli viimeisiään joten oli aika hankkia uusi puhelin. Ostoprosessi kulki suurin piirtein rataa ärsyyntyminen vanhaan - uuden ostamisen tarve - tiedonhankinta vaihtoehdoista netistä - mallin valinta hankitun tiedon ja hinnan perusteella - valitun mallin etsiminen lähikauppiailta. Valittu puhelinmalli näytti tyylikkäältä, oli ohuimpia hintaluokkaan kuuluvia malleja, sisälsi kaiken tarpeelliseksi koetun ja piilotti näppäimet siksi aikaa, kun niitä ei tarvittu. Mutta ainakin omaan mielipiteeseeni suurin vaikuttaja oli maininta, että tuote on palkittu arvostetussa muotoilukilpailussa. Vau, ajattelin. Sen täytyy olla hyvä, kun se on jopa muotoilukilpailussa palkittu. Tämä ostos ei ainakaan mene pieleen, siitä muotoilukilpailupalkinto toimi mielelleni takeena.

Kuten normaalisti, ensimmäiset päivät menivät tuotteeseen tutustumisessa. Mutta jostakin syystä tämä ei-Nokialainen vaikutti kovin hankalalta tutustuttavalta. Puuttumatta sen enempää sen ohjelmalliseen sisältöön, jo itse tuote on muotoilultaan omituinen. Tässä muutamia perustavanlaatuisia ongelmia, joita pienellä käytölläni olen kokenut:

• Näppäimistö on hankala liu'uttaa esiin ja joudun kokeilemaan edelleen vähintään kolmea eri liu'utustapaa ennen kuin onnistun
• Yritin kerran keskellä yötä katsoa kännykästä kellonaikaa. Ennen kuin huomasinkaan, olin soittanut appiukolleni. Näytön vieressä olleille näppäimille riitti, että pidin sormeani sekunnin väärässä kohdassa.
• Näppäimistön ollessa liu'utettuna auki kännykän takaa tulee esiin kamera. Mutta kameran alla on tyhjää tilaa, jolloin etu- ja takakannen väliin jää puolen sentin paksuinen väli. Kuinkahan kauan kestää, että se kerää tarpeeksi töhnää ja möhnää sisäänsä eikä suostu enää liukumaan kiinni?

Saman tien aivojeni loukoissa heräsikin kysymys, miten muotoilukilpailuissa tuotteet arvotetaan. Eikö toiminnallisuudella ole väliä vai riittääkö voittoon pelkkä tyylikäs ulkomuoto? Ja samaa olen ihmetellyt kyllä aiemminkin. Muotoilu kun tuntuu välillä olevan alue, jonka kaikkia aikaansaannoksia pitäisi ylistää, vaikka monet laskisin ennemmin taiteen puolelle heikon tai jopa kokonaan puuttuvan käytettävyyden takia.

Eipä hätää, en ole ainoa tässä maailmassa, joka uskaltaa kritisoida muotoilun kritiikittömyyttä. Joku on jopa tehnyt asialle jotakin ja palkinnut tänä vuonna ensimmäistä kertaa tuotteita huonosta muotoilusta. Oops Design Award on palkinnut tuotteita arvonimillä rumin (UGLIEST PRODUCT DESIGN 2009), hulluin (SILLIEST PRODUCT DESIGN 2009) ja turhin (MOST USELESS PRODUCT DESIGN CONCEPT 2009) tuotemuotoilu. Yhdenkään tuotteen olemassaoloa ei oikein voi puolustella. Hyvä puoli voittajille kuitenkin on se totuus, että jos tuote herättää voimakkaita mielipiteitä puolesta tai vastaan, se herättää sitä myös toisinpäin. Eli vaikka minä en kyseisistä tuotteista pidäkään, saattaa joku muu ihastua niihin ensi silmäyksellä. Ties, vaikka menisivät hyvinkin kaupaksi, kunhan kohderyhmä on oikea.

PS. Mukana kilpailussa ei ole ollut ainostaan aloittelevien tai tuntemattomien muotoilijoiden tuotteita. Suurimpaan osaan ehdokkaista olen törmännyt ennenkin ja edellisiltä vuosilta listattujen mokien mukana on tuotteita myös sellaisilta nimiltä, kuin Philippe Starck ja Hella Jongerius.