Osoitus luovuudesta vai väärä vastaus?

Poikani on esikouluikäinen ja kuten kouluissakin, esikoulussa tarkastellaan lasten taitoja. Kahdenkeskeisessä tapaamisessa esikouluopettajan kanssa käytiin läpi poikani tuloksia. Yksi tehtävistä oli rimmaavan sanan lisääminen lorun loppuun. Esimerkkinä, mikä sana tulee viimeiseksi loruun: "Hyi, pikku kissa, täällä haisee _____". (Kuulemma tässä vaiheessa lapsia usein hymyilyttää, mistä jo arvaa oikean sanan löytyneen). Oma poikani oli viimeiseksi sanaksi keksinyt ihan oman sanansa, nissa. Samoin parissa muussa tehtävässä tunnetun sanan tilalla oli itse keksitty vastaus, joka kuitenkin rimmaa.

Jäin pohtimaan lapseni luovaa tapaa keksiä uusia sanoja, jos oikeat sanat eivät löytyneet ja toisaalta tulevaa koulua ja vaatimusta löytää juuri yksi oikea tapa vastata kysymyksiin. Tukahduttaako se lapsen luovuuden jo heti alkuunsa? Jos lapsilta kysytään ja he innostuneesti viittaavat, montako kertaa he viitsivät kuulla opettajan suusta sanan Ei ennen kuin luovuttavat ja viittaavat vain ollessaan varmoja vastauksen oikeellisuudesta. Sillä siihenhän koulussa helposti kasvetaan. Vaikka luulisit tietäväsi vastauksen, et uskalla vastata, koska se VOI olla väärin ja siitä VOI jouttua naurunalaiseksi.

Mitä jos opettaja ei heti vain suoraan toteaisikaan vastausta vääräksi vaan pohtisi lasten kanssa, voisiko keksittykin olla mahdollinen. Säilyisikö lasten innostus oppituntiin osallistumiseen yhtä innokkaana, kuin mitä se on koulun alkaessa? Voitaisiinko luokassa välttää väärinvastaajaksi leimautumista ilman, että oikea vastaus jäisi epäselväksi? Olisiko vastaaminen hauskempaa, jos hassujakin vastauksia voitaisiin pitää hyvänä asiana?

Ja oliko poikani vastaukset todettu oikeiksi vai vääriksi? No, ainakin tässä koulutuksen vaiheessa ne vielä oli todettu hyväksytyiksi suorituksiksi. Vielä ei ole luovuutta lannistettu.

Maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan. Pysytkö mukana, putoatko kelkasta vai ennätätkö edelle?

Jos katsot kymmenen vuotta taaksepäin, vuoteen 1999, muutamaan kuukauteen ennen millenniumia, miltä maailma silloin näytti? Kuinka paljon on muuttunut tässä ajassa? Kuinka paljon on muuttunut omassa työssäsi, työtavoissasi? Olisitko jo kymmenen vuotta sitten hakenut tietoa mistä tahansa ensimmäiseksi internetin hakukoneelta? Seurustelisitko kavereiden kanssa enemmän netissä, kuin oikeassa elämässä? Lukisitko yksityisten ihmisten kirjoittamia blogeja? Olisitko huolestunut autosi polttoaineenkulutuksesta? Miettisitkö, millaisen muovipussin otat kaupasta vai onko mukanasi oma kassi? Toki joillekin ihmisille nämäkin asiat saattoivat olla jo tuttuja, mutta ajattele, kuinka paljon ihmisten kanssakäyminen ja ajattelutavat ovat kymmenessä vuodessa muuttuneet. Ja kuinka vaikea osan on pysyä vauhdissa mukana.

Mitä tulevaisuus tuo mukanaan?

Onko sitten hyvä vai huono asia, että vaikka maailma muuttuukin nyt nopeammin kuin todennäköisesti koskaa aiemmin, tulee muutos vain kiihtymään. Jokaisen yrityksenkin täytyy huomioida tulevaisuuden tuomat paineet muutoksiin, joista emme vielä edes tiedä. Ilmastonmuutosta taitaa olla turha enää ehkäistä, mutta sen hidastamiseksi teollisuusmaat ovat sopineet hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä. Eivätkä nykyisten sopimusten tavoitteet ole vielä edes riittävällä tasolla, joten muutoksia tavoitteissakin tullee olemaan tulevaisuudessa.

Ilmastonmuutoksen lisäksi toinen huomioitava vihreä seikka on, ettei tästä maapallosta kerta kaikkiaan tällä kulutuksen määrällä riitä materiaalia kaikille. Suomalaistenkin kulutus on sitä luokkaa, että jos kaikki maapallolla kuluttaisivat yhtä paljon, tarvitsisimme yli neljän maapallon luonnonvarat käyttöömme. Käytännössä luonnonvarojen ylikulutus tarkoittaa väistämätöntä pakkoa kierrättää tulevaisuudessa yhä paremmin kaikki jätteemme uusiokäyttöön. Jo nyt suurin osa muovijätteestä kävisi uusiokäyttöön kaatopaikalle heittämisen tai energiaksi polttamisen sijaan. Kuitenkaan eri muoveille ei ole kunnollista keräysjärjestelmää, hyvin toimivaa pullonkeräysjärjestelmää lukuun ottamatta.

Vihreästä väristä sähköön siirryttäessä mieleen tulee erilaisten internet-pohjaisten palveluiden hurja kehitys. Kun miettii, kuinka paljon toiminnastamme on siirtynyt kymmenessä vuodessa verkkoon, voi vain ounastella, miten paljon käyttäytymisemme tulee jatkossa muuttumaan. Jo nyt internet kulkee helposti mukanamme kännykän tai miniläppärin ja mokkulan avulla. Miten tulevat netin mahdollisuudet mukaan myös niihin toimintoihimme, joihin niitä emme vielä osaa edes ajatella? Kävelyyn, syömiseen, ikkunanpesuun, imurointiin tai pukeutumiseen? Vai tilaammeko tavarat tulevaisuudessa netistä ja tulostamme omilla henkilökohtaisilla 3d-tulostimillamme ne käyttöömme? Miten erilaiset laitteet tulevat muuttumaan ja mitä uutta keksitään? Eikö olisi kiva valita näytöltä ravintolatasoinen annos ja hetken päästä tulostuskone olisi sen valmistanut juuri oikeaan kypsyyteen ja mehevyyteen...

Mitä sanoo kristallipallosi?

Tulevaisuutta voi olla hankala ennustaa, mutta ilman omia tulevaisuudenajatuksia yritykset eivät kehity. Onhan ennustaminen osa kehitystä. Tässä esimerkki:

Mietipä oma näkemyksesi ihanteellisesta tulevaisuudesta. Mitä uutta omalta osaamisalueeltasi alalle on tullut? Tai miten oma alasi on kehittynyt? Mikä olisi tulevaisuuden halutuin asia alallasi? Vastattuasi näihin kysymyksiin voitkin miettiä, miten saisit kehitettyä vastauksesi todellisiksi asioiksi. Ja hups, kohta on taas kehitetty jotain uutta.

Maailman ja kilpailutilanteiden muuttuessa jää yrityksille kolme yksinkertaista vaihtoehtoa. Joko he pysyvät tilanteessa mukana, putoavat kyydistä ja kenties vaihtavat alaa tai lopettavat tai he pyrkivät kehityksen edelle ja jopa muuttavat kehityksen suuntaa. Jokaisessa näistä vaihtoehdoista on tehty ennustuksia, oletuksia tulevaisuudesta, olivat ne sitten tarkkaan selvitettyjä tai vain yleisiä olettamuksia. Miksi toinen onnistuu, toinen ei?

Entä jos ennustus ei onnistu?

Helpointa on tietenkin sillä, jonka ennustukset ovat osuneet oikeaan, mutta ilman kykyä sopeutua uusiin ja yllättäviinkin tilanteisiin on vaikea selvitä muutoksista, joita väistämättä tulee. Jäykällä asenteella on helppo jäädä muiden jalkoihin. Ehkä kymmenen vuotta sitten saattoi vielä ajatella, että kännykkää tai tietokonetta en koskaan hanki, mutta miten tänä päivänä pärjäisi yritys ilman tietokonetta. Sen avulla kun tehdään kirjanpito, pidetään yhteyttä asiakkaisiin ja jopa markkinoidaan omaa yritystä. Ehkä jokin pieni, paikallisesti toimiva yritys voisi vielä selvitäkin puskaradion ja tilivihon avulla, mutta muuten tuntuu tekniikka menneen vanhojen konstien edelle.

Kuka sitten osoittautuu muutoksen voittajaksi? Tarvitaanko siihen kristallipalloa? Vaikka miettisit ennustaessasi kaikki mahdolliset tulevaisuudet läpi, saattaa muutos silti olla jotain aivan muuta. Pelastusrengas löytyy silloin yrityksenne sisältä, sen luovuudesta, jonka avulla a) kehitetään uutta ennustettuihin markkinatilanteisiin ja b) tarvittaessa vaihdetaan nopeastikin suuntaa ja kehitetään uusia ajatuksia yllättäviin tilanteisiin.

Mitä on design thinking?

Maailmalla keskustellaan paljon design thinkingistä eli vapaasti suomennettuna muotoiluajattelusta ja sen hyödyntämisestä yritysten ja organisaatioiden toiminnassa. Muotoiluajattelun keskeisenä periaatteena on, että ajattelemalla kuten muotoilijat, katsomalla laatikon ulkopuolellekin (outside the box) yritykset voisivat löytää uusia tapoja toimia tai kehittää uudenlaisia tuotteita. Muotoiluajattelun voisi kiteyttää kysymykseen, kuinka ammattimainen muotoilija ratkaisisi kyseisen ongelman.

Hyvä esimerkki tämänkaltaisesta ajattelusta on Nintendo Wii, liikkeellä ohjattava pelikone. Kun kilpailevat valmistajat pyrkivät tekemään pelikoneistaan aina vain realistisempia ja laadukkaampia, päätti Nintendo tehdä jotain aivan muuta. Yhtäkkiä Wiistä tulikin puhutuin pelikone ja sen halusivat jopa sellaiset kohderyhmät, jotka eivät välttämättä muuten olisi pelikonetta ostaneet ollenkaan.

Toinen elektroniikan puolelta tuttu yllättäjä on Applen iPhone. Apple ei pyrkinytkään kilpailemaan suurten kännykkävalmistajien kanssa parhaalla kamerallaan tai muulla teknisellä pikkuseikalla vaan kehitti kännykän, joka on hauska ja helppo käyttää ja yllätti muut valmistajat kosketusnäytöllään. Ja miten vastasivat muut valmistajat tämän yllättäjän iskuun? Pyrkivät tekemään parempia versioita kosketusnäytöllisistä puhelimista. Koskahan Apple yllättää taas uudella ajattelutavallaan?

Jos haluat kehittää luovaa ajattelukykyäsi ja ratkaista ongelmia muotoilijan tavoin, tässä lyhyt oppimäärä muotoiluajatteluun:

1. Tunnista ongelma, joka tarvitsee ratkaisun
   

   Ensimmäinen vaihe muotoiluajattelussa on yllättävän tärkeä. Jos haluat kehittää uuden tuotteen, mieti, mihin tuotetta oikeasti käytetään (ruuvinväännintä ei käytetä ruuvaamiseen vaan jonkin kiinnittämiseksi). Mieti, ketä varten ratkaisuasi olet etsimässä (ei, tuote ei ole olemassa yritystäsi varten, vaan käyttäjää). Jos kehität toimintaprosessia, mieti, mitä prosessilla pohjimmillaan ratkaistaan. Ilman oikeita kysymyksiä et saa vastauksiakaan.

2. Selvitä, kuinka ongelma on tähän asti ratkaistu
   

   Miten kilpailijasi ratkaisevat ongelman? Kuinka monta eri tapaa ongelman ratkaisuun on? Kuinka ne toimivat? Onko niitä mietitty käyttäjän kannalta. Analysoi eri ratkaisuja, mieti niiden hyviä ja huonoja puolia. Jos et tiedä, miten muut ovat ongelman ratkaisseet, et voi kehittää mitään parempaa.

3. Kehitä ongelmaan ratkaisu, joka päihittää kaikki muut 1-0
   

   Nyt on aika päästää luovuus valloilleen. Etsi vastauksia miettimiisi kysymyksiin. Mieti, miten voisit parantaa kilpailevia ratkaisuja (mutta älä tyydy paranneltuun ratkaisuun). Mieti pääsi puhki eri ratkaisuvaihtoehtoja. Anna kaikenlaisille ideoille tilaa, hulluimmillekin. Etsi ratkaisuja, joita muut eivät ole edes ajatelleet. Jos jokin tuntuu mahdottomalta, mieti, miten saisit sen mahdolliseksi. Muista, että totuus on aina vain tämän hetken paras tieto. Uusi tieto voi muuttaa totuutta ja uudenlainen ajattelu voi tehdä mahdottomankin mahdolliseksi. Vasta sen jälkeen, kun luulet miettineesi jo kaikki mahdolliset ratkaisut läpi voit löytää uudenlaisen, luovan tavan ratkaista ongelmasi.

Kun kehität uutta ratkaisua löytämääsi ongelmaan, älä pyri tekemään vain parannusta vanhaan, vaikka hyväksikin todettuun, ratkaisuun. Pyri löytämään ratkaisu, jota muut eivät olisi edes osanneet ajatella.

10 tapaa tappaa luovuus työpaikalla

1. Hauku kaikki huonot ideat lyttyyn ja naura päälle räkäisesti.
2. Epäile hyviäkin ideoita suureen ääneen.
3. Älä hyväksy alaistesi ajatuksia, mutta esitä ne myöhemmin ominasi.
4. Älä anna työntekijöiden jutella turhia keskenään työpäivän aikana. Vitsit varsinkin on kielletty.
5. Pidä huolta, ettei kukaan varmasti ole yliaikaa kahvitauolla tai ruokatunnilla
6. Anna lisää tehtäviä työntekijöille jos he näyttävät siltä, että heillä ei ole mitään tekemistä (sillä ajatteleminenhan ei ole oikeaa työtä).
7. Kerro alaisillesi tarkka aika, koska he saavat olla luovia.
8. Vaadi hyvistä ideoista kymmensivuinen raportti valmiiksi samana päivänä, jona annoit ongelman ratkaistavaksi. Kysele vielä päivän mittaan moneen kertaan, joko se on valmis.
9. Aiheuta alaisillesi ylimääräistä stressiä kertomalla tehtävään liittyviä yksityiskohtia aina vähän myöhässä, jotta he joutuvat tekemään samat asiat uudestaan.
10. Hauku maanrakoon sellainen työntekijä, joka on kehdannut esittää idean, jota muut ovat jostain kumman syystä pitäneet hyvänä, mutta joka ei onnistunutkaan. Niin ja kannattaa siinä samalla haukkua se koko muukin ryhmä, kun kerran pitivät ideaa hyvänä.

Lisää luettavaa aiheesta: Teresa M. Amabile: How to Kill Creativity