Mieheni kännykkä veteli viimeisiään joten oli aika hankkia uusi puhelin. Ostoprosessi kulki suurin piirtein rataa ärsyyntyminen vanhaan - uuden ostamisen tarve - tiedonhankinta vaihtoehdoista netistä - mallin valinta hankitun tiedon ja hinnan perusteella - valitun mallin etsiminen lähikauppiailta. Valittu puhelinmalli näytti tyylikkäältä, oli ohuimpia hintaluokkaan kuuluvia malleja, sisälsi kaiken tarpeelliseksi koetun ja piilotti näppäimet siksi aikaa, kun niitä ei tarvittu. Mutta ainakin omaan mielipiteeseeni suurin vaikuttaja oli maininta, että tuote on palkittu arvostetussa muotoilukilpailussa. Vau, ajattelin. Sen täytyy olla hyvä, kun se on jopa muotoilukilpailussa palkittu. Tämä ostos ei ainakaan mene pieleen, siitä muotoilukilpailupalkinto toimi mielelleni takeena.
Kuten normaalisti, ensimmäiset päivät menivät tuotteeseen tutustumisessa. Mutta jostakin syystä tämä ei-Nokialainen vaikutti kovin hankalalta tutustuttavalta. Puuttumatta sen enempää sen ohjelmalliseen sisältöön, jo itse tuote on muotoilultaan omituinen. Tässä muutamia perustavanlaatuisia ongelmia, joita pienellä käytölläni olen kokenut:
- Näppäimistö on hankala liu'uttaa esiin ja joudun kokeilemaan edelleen vähintään kolmea eri liu'utustapaa ennen kuin onnistun
- Yritin kerran keskellä yötä katsoa kännykästä kellonaikaa. Ennen kuin huomasinkaan, olin soittanut appiukolleni. Näytön vieressä olleille näppäimille riitti, että pidin sormeani sekunnin väärässä kohdassa.
- Näppäimistön ollessa liu'utettuna auki kännykän takaa tulee esiin kamera. Mutta kameran alla on tyhjää tilaa, jolloin etu- ja takakannen väliin jää puolen sentin paksuinen väli. Kuinkahan kauan kestää, että se kerää tarpeeksi töhnää ja möhnää sisäänsä eikä suostu enää liukumaan kiinni?
Saman tien aivojeni loukoissa heräsikin kysymys, miten muotoilukilpailuissa tuotteet arvotetaan. Eikö toiminnallisuudella ole väliä vai riittääkö voittoon pelkkä tyylikäs ulkomuoto? Ja samaa olen ihmetellyt kyllä aiemminkin. Muotoilu kun tuntuu välillä olevan alue, jonka kaikkia aikaansaannoksia pitäisi ylistää, vaikka monet laskisin ennemmin taiteen puolelle heikon tai jopa kokonaan puuttuvan käytettävyyden takia.
Eipä hätää, en ole ainoa tässä maailmassa, joka uskaltaa kritisoida muotoilun kritiikittömyyttä. Joku on jopa tehnyt asialle jotakin ja palkinnut tänä vuonna ensimmäistä kertaa tuotteita huonosta muotoilusta. Oops Design Award on palkinnut tuotteita arvonimillä rumin (UGLIEST PRODUCT DESIGN 2009), hulluin (SILLIEST PRODUCT DESIGN 2009) ja turhin (MOST USELESS PRODUCT DESIGN CONCEPT 2009) tuotemuotoilu. Yhdenkään tuotteen olemassaoloa ei oikein voi puolustella. Hyvä puoli voittajille kuitenkin on se totuus, että jos tuote herättää voimakkaita mielipiteitä puolesta tai vastaan, se herättää sitä myös toisinpäin. Eli vaikka minä en kyseisistä tuotteista pidäkään, saattaa joku muu ihastua niihin ensi silmäyksellä. Ties, vaikka menisivät hyvinkin kaupaksi, kunhan kohderyhmä on oikea.
PS. Mukana kilpailussa ei ole ollut ainostaan aloittelevien tai tuntemattomien muotoilijoiden tuotteita. Suurimpaan osaan ehdokkaista olen törmännyt ennenkin ja edellisiltä vuosilta listattujen mokien mukana on tuotteita myös sellaisilta nimiltä, kuin Philippe Starck ja Hella Jongerius.
