Kotitoimiston etuja

Kotitoimistossa työskennellessä voi vaikka tietokoneen äärestä kurottautua kameraan ja kuvata ikkunan takana hääriviä lintuja. 

Muotoilutoimisto uudessa ympäristössä

Heinäkuun alusta lähtien muotoilutoimisto design by Kuja on toiminut uudessa osoitteessa. Kotitoimisto muutti mukanani omakotitaloon, josta sille varattiin oma tilansa.

Toimistotila on toimintakunnossa, vaikkakin sisustus vaatii vielä viimeistelyä. Kunhan päätän seinien materiaalit ja saan ne valmiiksi, voin laittaa jonkinlaista kuvaa tilasta. Siihen asti voitte ihailla lempipaikkaani pihasta, suurimman omenapuun alle jäävää lehtimajamaista istumapaikkaa.

Puutarhasta kiinnostuneet voivat seurata pihaideoitani uudesta blogistani Muotoilijan puutarhassa. Kerron siellä pihassa kokeilemistani ideoista ja pihani rakentamisesta. Puutarha kun voi olla paljon muutakin, kuin kauniita kasveja.

Ympäristötaiteen kurssista Hämeen Sanomissa

Kirjoittamastani ympäristötaiteen kurssista (osat 1, 2 ja 3) ja sen tuotoksista oli 24.5.08 juttu myös Hämeen Sanomista. Hämeen Sanomien verkkolehden kautta pääset lukemaan aiheesta ja myös ihastelemaan meikäläisen kuvaa.

Kuva: Leo Kujanpään piirtämä teos rantahiekkaan (osittain jo aaltojen viemänä)

Muotoilija taiteen sivupolulla, osa 3: Taiteen määrittelyä ja taiteilua

Sitä tuli sitten taiteiltua viikon ajan. Tekikö taidekurssi minusta taiteilijan? Eipä tietenkään. Mutta ainakin suhtautumiseni taiteeseen ja taiteen tekemiseen muuttui vapaammaksi.

Lähtökohtani kurssilla oli saada taiteellista puolta paremmin osaksi työtäni. Halusin myös vertailla kokemuksen ja tekemisen kautta taidetta ja muotoilua. Tähän asti olen ajatellut, että taiteen ja muotoilun ero on käytettävyydessä. Taiteen ei tarvitse olla funktionaalista, vaan sen tehtävä on tuottaa kokemuksia ja tunteita. Muotoilussa tärkeintä taas on helppo ja toimiva käytännöllisyys. Yksinkertaistettuna: jos sitä voi käyttää johonkin, se on muotoilua. (Toinen helppo jako voisi olla tekijänoikeuksissa: jos työ on tekijänoikeuden piirissä, se on taidetta.)

Taiteen ja muotoilun jako ei tietenkään ole näin yksioikoista. On käytettävää taidetta ja on taiteellista muotoilua. Jopa pelkän taiteen (tai muotoilun) määritteleminen on hankalaa. Jos lapioin mökillä kiviä kasaan, se ei tee kasasta taidetta. Mutta jos järjestelen kahvitauolla erivärisiä kiviä kehittäin kasaksi (ylin kuva), onko se jo taidetta? Silloin taidetta olisi tarkoituksenmukaisesti tietyn näköiseksi ajateltu kokonaisuus. Ajateltu - se taitaa olla avainsana. Taidetta on siis taiteeksi ajateltu kokonaisuus? Taidanpa nimetä kivityöni nimellä Ajateltu - sillä pitäähän taideteoksella nimi olla (vähintään: Nimetön).

Pelkkä roskakasa vai taidetta?

Jos kerään roskia luonnosta, teen hyvän työn. Taidetta se ei kuitenkaan ole. Mutta entä jos laitan roskat esille? No, pelkkä roskakasa ei vielä taidetta ole, mutta lisätään soppaan vähän ajatusta. Laitan roskia esille, koska haluan kertoa sillä jotain. Haluan muistuttaa siitä, kuinka paljon jätämme jälkiä luontoon kulutustavaroillamme. Roskathan ovat edellispäivän hyödykkeitä. Hyödykkeet taas ovat enemmän tai vähemmän ajatuksella muotoiltuja. Ja tuskin kukaan hyödykkeitä muotoillut on ajatellut niiden käyttötarkoitukseksi luonnon roskaamisen.

Työssäni nimeltä Jälkeemme halusin saada teoksen näkijän miettimään suhdettaan roskaamiseen. Keräämällä tiilisen raunion (joka sekin on tavallaan roska) koloon lähiympäristöstä löytyneitä roskia menninkäisen kodiksi sain ruohikkoon peittyvät roskamme esille. Olisikin ihannetilanne, jos jonkinlainen metsän olento voisi käyttää jälkiämme hyväkseen. Näin ei kuitenkaan ole ja työ haluaakin ironisesti muistuttaa, etteivät ne roskat sieltä maasta kovin nopeasti katoa. No, ehkä jokin lintu voi serpentiinistä saada hyvää pesämateriaalia. Mutta kuka hyötyy hajonneesta lasipullosta, mehutölkistä tai sitruunapurkista maassa?

Ilmeisesti sisustukseni oli niin miellyttävä, että jokin menninkäinen tai maahinen päätti kolon ottaa kodikseen. Pöytätilaa ei vain tainnut olla riittävästi, kun koloon oli uusi pöytä (spray-purkin korkki) ilmestynyt. Mutta ilta taisi olla mukava, ainakin sen perusteella, että viemäni kynttilänpätkä oli poltettu. Toivottavasti asukas nukkui hyvin lämpöisen viltin alla, pehmeä filtteri tyynynään.

Haudasta kaivettu

Varikonniemen alue oli siitä mielenkiintoinen, että alueella pääsee näkemään ja tutkimaan menneisyyden jälkiä monella tavalla. Puiden välissä vilkkuvat varikkorakennusten perustukset ja vanhan höyrysahankin jäljiltä on vielä rakennuksia ja raunioita jäljellä. Tiilikasoja näkyy joka puolella ja puiden alta löytyy muovi- lasi- ja jopa kenkäkasoja haudattuna maahan. Hautaamallahan ne tavarat lopettavat olemassaolonsa.

Päätin kuitenkin olla hieman ilkeä ja ottaa esiin muutaman unohduksiin halutun kengän. Vielä ilkeämpi olin, kun laitoin ne esille saharakennuksen vieressä oleville kannoille. Nyt ne ovat näkyvissä, muistuttamassa olemassaolostaan. Ja sopivatkin hyvin sammaloituneelle kannolle; olivathan ne itsekin jo kasvattaneet samaa sammalta päälleen.

Esille nostaminen ei tästä kuitenkaan tee vielä taidetta. Kuten aiemmin totesin, taidetta ollakseen työ tarvitsee taakseen myös ajatuksen. Oma ajatukseni lähti siitä, että olen itse ollut sahalla töissä ja lukenut mm. sahatekniikkaa. Ajatellessani höyrysahan menneisyyttä, tulevat väistämättä mieleeni sen työntekijät ja silloiset työolot. Kenkiä on niissä töissä kulunut varmasti useampi pari. Vaikka nämä kengät ovat todennäköisemmin varikoiden ajalta, muistuttavat ne ainakin minua sahan raskaasta menneisyydestä. Työn nimeksi annoin Ilman suuntaa: 4 kenkää katsovat eri suuntiin ikään kuin miettien, mihin tästä nyt lähtisi. Missä on oikea suunta eteenpäin ja tulevaan.

Huomautus: jos olet nähnyt työn, olet saattanut nähdä kenkiä viisi. Et laskenut kuitenkaan väärin, sillä viides on yhden pikkupojan sinne luvallani lisäämä.

Taidetta vai tekemistä

Edellä esittelemäni työt ovat kaikki olleet nähtäviä töitä. Ne pysyvät paikallaan ja niitä voi katsoa, jopa koskea. Alueella meitä taidekurssilaisia hyöri tusinan verran ja ohikulkevia ihmisiä oli tänä aikana monin kerroin. Kovin monella tuntui olevan kauhea kiire juoksulenkillä tai pyöräillessä. Heillä ei ollut enää aikaa ihastella maisemia (kuten kaunista järveä ja sen takana olevaa Hämeen linnaa), sillä onhan ne nyt nähty aiemminkin. Se on harmillista. Tuttua, vaikkakin kuinka kaunista, ei enää jaksa ihastella. Halusin pysäyttää ihmisiä välillä.

Mukanani oli muistivihko ja kynä. Mukana olleen poikani kanssa keräsimme keppejä ja veimme ne rannalle. Näin sai alkunsa ihmistenpysäytysoperaation ensimmäinen vaihe.

"Hei ohikulkija! Ota keppi ja piirrä hiekkaan. Tehdään yhdessä taidetta"

Käsinkirjoitettu lappu keppien vieressä sai aikuisiakin innostumaan ja muutama uskalsi piirtääkin. Ja tietysti itsekin piirtelin hiekkaan, mikäs sen mukavampi tapa viettää kaunista kevätpäivää. Rantahiekan hyvä ja huono puoli tässä on, että piirrokset katoavat nopeasti askelten alle. Piirrokset eivät myöskään näy pitkälle, ne huomaa vasta läheltä. Hauska oli huomata, kuinka ihmiset automaattisesti väistivät hiekassa olevia kuvioita, vaikka oma ajatukseni oli, että jäljet ovat osa tätä teosta.

"Hei ohikulkija! Ota kivi ja heitä veteen. Tänään on hyvä päivä leikkiä"

Seuraava vaihe tässä teoksessa oli saada ohikulkijat nauttimaan siitä, mistä ovat lapsenakin nauttineet. Se, että on kasvanut isoksi, ei tarkoita, ettei saisi enää leikkiä. Koinkin, että nämä laput ovat ikään kuin lupa tehdä taas jotakin, mitä normaalisti välttelee. Hauskinta oli nähdä, kuinka tutustumaan tulleet vanhukset heittelivät yhdessä kiviä lasten kanssa.

"Hei ohikulkija! Istu ja katso maisemaa. Kuuletko satakielen laulavan?"

Väittävät satakielen laulun olevan kauneinta kuultavaa. Kuinka moni kiireinen lenkkeilijä mahtaa huomata, että satakielen laulua kuului alueella lähes joka puolelta. Toivon todella, että lappuni sai edes yhden ihmisen pysähtymään rantapenkille ja kuuntelemaan.

Onko tämä sitten taidetta? Ainakin se sai ihmiset tekemään ja tuntemaan.

Mitä taide siis on?

Tässä mielestäni toimiva taidesopan resepti tuleville tee-se-itse -taiteilijoille:

• tarvitaan ajatusta taiteen tekemisestä tai taiteeksi nimittämisestä
  
• lisätään hieman sanomaa tai tarkoitusta mukaan
• asetetaan esille (riittää, että yksikin ihminen näkee/kokee/tms. taiteen)
• annetaan hautua ja tuottaa ajatuksia, kokemuksia ja tunteita.

Samasta sarjasta:

Muotoilija taiteen sivupoluilla, osa 1
Muotoilija taiteen sivupoluilla, osa 2: Ympäristötaiteeseen tutustuminen

Varikonniemen salaisuuksia -näyttely esillä Hämeenlinnan Varikonniemessä 5.6.08 asti

Muotoilija taiteen sivupolulla, osa 2: Ympäristötaiteeseen tutustuminen

Olen elänyt taiteen keskellä. Olen kasvanut kaupungissa, joka kasvatti itsestään taiteen ulkoilmagallerian. Varsinkin lukioaikanani uusia taideteoksia tuntui ilmestyvän katukuvaan kuin sieniä sateella. Perinteisten kiviteosten sekaan ilmestyi niin turveteoksia, kuin seinätaulujakin. Kun taidetta näkee lähes joka askelmallaan, alkaa siihen jo turtuakin. Vasta muutettuani Kankaanpäästä muualle osaan arvostaa tätä ainutlaatuista taideympäristöä paremmin. (Taideretkeä suunnitteleville: Kankaanpään taidekehän esite)

Monenlaista ympäristötaidetta on tullut siis nähtyä vain asumalla kyseisellä paikkakunnalla. Silloin en olisi uskonut, että joku päivä lähden itse kurssille tekemään ympäristötaidetta. Näin kuitenkin tein ja kurssia varten tutustuin netin ihmeellisen maailman avulla lisää erilaisiin teoksiin. Puuttumatta siihen, onko ympäristötaiteen oltava luonnonmateriaaleista tehtyä vai onko kaikki ympäristössä oleva taide ympäristötaidetta (ja mikä oikeastaan onkaan taidetta), esittelen kaksi parhaiten mieleeni jäänyttä ympäristötaideteosta.

Käpyrauhasen kehtolaulu rauhoittaa

Tuija Lindforsin Käpyrauhasen kehtolaulun (Kivinokka 2007, ympäristötaidenäyttely) olen nähnyt vain kyseisenä kuvana. Kuitenkin jo pelkkä kuva saa pääni täyteen ajatuksia. Jos näkisin teoksen luonnossa, pysähtyisin sen luo pitkäksikin ajaksi pohtimaan. Täydellisen pyöreä, läpikuultava pallo tuo mieleen ajatuksia kastepisarasta saippuakuplan kautta turvalliseen kohtuun. Teokseen kuuluva teksti selittääkin teoksen ajatusta kohdun ja syntymän suuntaan:

KIPUA KANNAN SYLISSÄNI.

JOTTA JATKUISI ELÄMÄ,

REVI, RAASTA SYLINI AUKI,

JOTTA ELÄMÄ JATKUISI.

Äitinä ymmärrän hyvin tekijän ajatuksia. Ehkä teksti aukaisee teosta jopa liikaakin. Kivusta ja auki raastamisesta huolimatta teoksen tunnelma on hyvin rauhoittava. Rauhoittava kehtolaulu materialisoituneena.

City-kukkaset säilyvät... ikuisestikin?

Lea Turton teos City-kukkaset (Kivinokka 2004) yllättää kauneudellaan ja huumorillaan. Muovisista kertakäyttölusikoista kootut kukat ja niiden nuput saavat varmasti jokaisen metsäpolkua kulkevan pysähtymään.

Minut teos pysäytti miettimään ammattiani. Kertakäyttöastioita voisi pitää teollisen maailman tuotekehityksen äärimmäisenä saavutuksena. Kun ihminen haluaa päästä mahdollisimman vähällä kaikesta, kehitetään tuote, jonka voi yhden käytön jälkeen heittää suoraan roskakoriin ja unohtaa sen olemassaolo. Massatavaraa päästään tuottamaan yhä enemmän kovenevan kulutuksen tarpeisiin. Kuinka monta kertakäyttölusikkaa mahtaa löytyä luonnosta - vähemmän kauniisti järjestäytyneenä - vielä satojen vuosien jälkeen? Kertovatko ne tulevaisuuden arkeologeille toden elämästämme tässä ajassa. Kuluttaja on kuningas ja tavaraa tuotetaan lähes jo tavaran tuottamisen ilosta.

Teos toimii minulle muistuttajana, että muotoilijana ja osana tuotekehitystä olen itsekin vastuussa tulevaisuudestamme ja luonnonmateriaalien käytöstä. Kaunis teos, mutta niin vaikuttava. Kuinka pienet, järjestetyt muovilusikat voivatkaan saada ihmisen pään näin täyteen ajatuksia...

Iloisia tavaroita omaan makuuni

Viime aikoina olen miettinyt paljon tulevan kotini sisustusta ja haluaisin talosta raikkaan ja modernin mutta kuitenkin iloisen. Tavoitteenani on siis yksinkertainen sisustus iloisilla yksityiskohdilla.

Sisustusliike Oma verkkokauppoineen tarjoaa paljon iloa tuottavia sisustustavaroita. Kahden tamperelaistytön oma yritys on jaettu verkkokauppa OmaShopiksi ja sisustussuunnittelutoimisto OmaDesigniksi. OmaShopin kautta voi jopa ostaa OmaDesignin sähköpostin välityksellä toteuttamaa sisustusneuvontapalvelua.

Tästä kaupasta löytyy jotain omaa varmasti kaikille, jotka haluavat pientä piristystä kotiinsa. Ja ne, ketkä kaipaavat sisustussuunnitteluapua: voin lämpimästi suositella OmaDesignin Annaa. Tiedän hänen olevan loistava ammatissaan.

Muotoilija taiteen sivupolulla, osa 1

Päätinpä lähteä kurssille. Välillä kun tuntuu, että muotoilen turhankin asiapainotteisesti, niin kehitetään sitten sitä taiteellista puolta. Ja koska muotoilen lähinnä ympäristötuotteita, menen siis ympäristötaidekurssille.

Muotoilun ja taiteen eroista

Pidän taiteen ja muotoilun suurimpana erona käytettävyyttä. Taide tuottaa kokemuksia, muotoilu käytettävyyttä. Viikon päästä alkavalle kurssille ennakkotehtävänä oli tutustua etukäteen Varikonniemen alueeseen, missä kurssi pidetään. Tästä saammekin toisen selkeän eron taiteeseen ja muotoiluun: Ympäristötaide tehdään johonkin tiettyy paikkaan, jolloin ympäristö määrittää taidetta jo tekovaiheessa. Muotoilun tuotoksia voidaan hankkia mihin tahansa. Muotoilija, varsinkaan teollinen muotoilija, ei yleensä pysty määrittelemään, missä hänen tuotoksiaan käytetään. Kuitenkin niidenkin suunnittelussa on otettava mahdollinen tuleva ympäristö huomioon.

Ihmisen ja luonnon taistelukenttä

Hämeenlinnassa, linnaa vastapäätä sijaitseva Varikonniemen alue on mielenkiintoinen. Vehreä alue kätkee sisäänsä niin rautakautisen asumisen jäänteitä, kuin puolustusvoimien varikoiden perustuksiakin. 1700-luvulla alue on ollut linnan maatalousmaata ja 1800-luvun lopulla sinne on perustettu höyrysaha. On jotenkin lohdullista nähdä, kuinka luonto lopulta ottaa vallan ihmisen jäljistä. Vahvakin betoniperustus murenee pikku hiljaa kasvien ottaessa vallan. Pääni suorastaan pulppusi ideoita (en väitä, että kaikki olisivat kovin käyttökelpoisia tosin) aluetta kiertäessä, joten enköhän saa alueelle jonkinlaista taidetta aikaan.

Havaintoja polun varrelta

Ylös kirjoittamiani tunnelmia raunioituneen tiilirakennuksen luota:

"Vanha rakennus. Puiden peittämä. Ikuinen tiili pitää rakennuksen vielä pystyssä. Katto on jo mennyt. Palanut kai. Ympäriltä kuuluu kyyhkysten huhuilua. Tunnelma on aavemainen. Mitä täällä tapahtuu yöaikaan?"

Toisessa paikassa, varikoiden perustusten luona, tein havainnon oman työni tulevaisuudesta:

"Muuri kasvaa jo uutta elämää. Luonto peittää, minkä ihminen on jättänyt. Vai onko täällä myös elämää, joka ei meille näy?

Tuulen vire saa kasvit heilumaan, mutta ihmisen tekemä ei liiku. Se murenee hiljalleen luonnon tunkeutuessa siihe. Näin siis käy niillekin tuotteille, joita itse suunnittelen."

Löysin varikoiden raunioista myös puiden reunustaman käytävän. Nousin sammaloituneet portaat päästäkseni kulkemaan käytävää, jonka loppua ei kunnolla erottanut. Käveltyäni vehreän käytävän läpi, oli sen lopussa linnunpönttö. Siinäpä linnuilla komea kotikuja.

Kuitenkin parhaiten mieleen jäänyt asia paikasta oli kepin päähän nostettu pieni lapanen, jossa iloisesti hymyili kissa. Se sai minut hymyilemään - saa edelleen - ja jos taiteen tarkoitus on tuottaa tunteita, täytyy tämänkin olla taidetta.

Kirjoitan lisää muotoilun ja taiteen eroista kurssin edistyessä. Innolla odotan kurssin alkua ja varsinkin sen loppua. Millainen on muotoilijan matka taiteen sivupoluilla, siitä saatte kuulla myöhemmin lisää.

Valmistajan unelma: vähemmällä enemmän

Ekotehokkuus on näitä sanoja, jonka tarkoituksen kyllä suurin piirtein ymmärtää, mutta jonka sisältö jää helposti pimentoon ilman asiaan perehtymistä. Ekotehokkuus on kuitenkin yksinkertaista: tuotetaan vähemmällä enemmän. Parhaimmillaan ekotehokkuus on myös ekonomisesti tuottoisaa: kun tuotetaan vähemmällä, säästetään rahaa kustannuksissa.

Kun maapallo ei riitä

Ilmastonmuutoksen tuloa ei enää epäillä ja siihen pyritään vaikuttamaan. Toinen uhka maapallolle ja ihmisille on liiallinen kulutus. Jos kaikki kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon, kuin suomalaiset, tarvittaisiin neljä maapalloa kattamaan ihmiskunnan tarpeita. Kulutus ei tule koskaan loppumaan, mutta sitä voidaan vähentää. Jokainen voi yksilönä tehdä päätöksiä, joilla luonnonvarojen kulutus vähenee, mutta suuri vastuu kestävästä kehityksestä on myös tuotteiden ja palveluiden valmistajilla.

Ekotehokkuus ei välttämättä vaadi suuria tekoja tai isoja investointeja. Ekotehokkuuden tarkoituksena on säilyttää nykyinen elintaso vähemmällä luonnonvarojen kulutuksella. Keittiökaappien valmistajan voi lisätä tuotteidensa ekotehokkuutta lähes kymmenkertaisesti valmistamalla kaapit lastulevyn sijaan kokopuusta. Näyttötauluvalmistaja paransi tuotteidensa ekotehokkuutta huimasti käyttämällä valonlähteenä ledejä loisteputken sijaan. Jo pelkän materiaalin vaihdolla saattaa olla suuri vaikutus tuotteiden ekologisuuteen.

Tulevaisuus tavaratta?

Teollisena muotoilijana olen osa tuotekehitystä ja omalta osaltani vastuussa tuotteiden ekologisuudesta. Philippe Starck uhoaa, ettei jatka enää kauan muotoilijana, koska kaikki mitä hän on muotoillut, on tarpeetonta. Hänen mukaansa tulevaisuudessa ei olisi enää muotoilijoita. En lähde kuitenkaan samaistumaan hänen ajatuksiinsa. Tavaroita tarvitaan tulevaisuudessakin. Uusia tuotteita tullaan aina kehittämään, vähintään vanhoja korvaamaan. Ei maailmasta tule koskaan mitään tavaratonta taivasta, mutta viimeistään materiaalipulan edessä joudutaan kehittämään uusia ratkaisuja tavaroiden ja palveluiden tuottamiseksi.

Jotta välttäisimme eri alojen materiaalikriisejä, tulisi kaikkien tuotekehityksessä mukana olevien ottaa päämääräkseen tuottaa tavaraa ja palveluita vähemmillä luonnonvaroilla. Ekotehokkaassa maailmassa meidän ei tarvitse luopua nykyisestä elintasostamme. Meidän tarvitsee vain kehittää sama elintaso vähemmällä kulutuksella.

Näillä vinkeillä lisäät tuotteidesi ekotehokkuutta:

• Minimoi tuotteessa käytetyn materiaalin määrää
• Muuttamalla tuotteen rakennetta kestävämmäksi voidaan materiaalinkäyttöä vähentää esim. seinämiä ohentamalla
  
• Pidennä tuotteen käyttöaikaa valmistamalla kestävämpiä ja korjattavissa olevia tuotteita
• Kaksinkertaistuva käyttöikä tarkoittaa jo kaksin verroin ekotehokkaampaa tuotetta
  
• Myy tuotteen sijaan palvelua
• Harvoinpa sitä tulee ajateltua, kuinka ekologista liiketoimintaa esim. videoiden vuokraus on
• Puhelinvastaaja ei ole enää laite puhelimen yhteydessä vaan suoraan puhelimella käytettävä palvelu
  
• Vuokraa/liisaa tuotteita myymisen sijaan
• Autot, toimitilojen matot, juoma-automaatit, kopiokoneet jne. Kaikkia näitä vuokrataan tai liisataan, jolloin asiakkaan ei tarvitse huolehtia huollosta ja tuotteiden käyttöaste on suurempi kuin ostetuilla tavaroilla
  
• Tarjoa korjaus- ja huoltopalveluita
• Usean autokaupan yhteydessä on jo merkkihuoltopalveluita lisäämässä liiketoimintaa
  
• Suunnittele tuotteet kuljetettaessa ja varastoitaessa vain vähän tilaa vieviksi
• Tässä Ikea on varmasti yksi tehokkaimmista
  
• Vaihda materiaali ekotehokkaampaan
• 1 kg alumiinia kuluttaa luonnonvaroja n. 61 kg, kun 1 kg terästä kuluttaa vain n. 7 kg luonnonvaroja
  
• Vältä turhaa kuljetusta
• Lähiruoka kunniaan
  
• Valitse energianlähde ja kuljetusmuoto ekologisesti
• 1 kWh suomalaista verkkosähköä kuluttaa luonnonvaroja 0,41 kg, kun tuulisähkö kuluttaa vain 0,07 kg/kWh
  
• Kierrätä materiaaleja
• Voisitteko jopa vastaanottaa tiensä päähän tulleita tuotteita kierrättääksenne niiden materiaalit uusiin tuotteisiin?
  
• Vältä jätettä
• Kaikki hukkamateriaali tarkoittaa myös hukkaan valuvaa rahaa
  

Lisää tietoa ekotehokkuudesta ja kestävästä kehityksestä Suomen Luonnonsuojeluliiton sivuilta.

NUUK Myyrässä

Design by Kujan puisia NUUK-koruja voi nyt ostaa forssasta käsi- ja taideteollisuusmyymälä Myyrästä. Myyrän myymälä sijaitsee upealla kehräämöalueella aivan Forssan keskustassa.

Forssasta löytyy kehräämöalueen lisäksi paljon kauniita paikkoja, joten suosittelen poikkeamaan Forssassa vaikkapa kesäretkellä. Viime kesänä Forssa yllätti minut kauneudellaan ja lopulta löysin itseni asumassa Forssassa vielä saman vuoden puolella.

Ideoita ideointiin

Ideointi ja ideoiden työstäminen ovat iso osa muotoilijan työstä. Koska ideointitaitoa tarvitsee työssään ja vapaa-ajallaan jokainen, jaan muutamia vinkkejä ideointiin.

Ideointi prosessina voi olla nopeaa hetken miettimistä tai määrätietoisempaa ja useita päiviä jatkuvaa kehitystyötä. Välillä pää tuntuu pursuilevan hyviä ideoita ja toisena hetkenä ideoita ei synny millään. Koska ideoinnin tarve ei välitä, ovatko aivot ideointituulella vai eivät, on ideoinnin helpottamiseksi kehitetty erilaisia menetelmiä, kuten aivoriihitekniikkaa. Ideointi ei siis aina tarvitse luovaa inspiraatiota onnistuakseen.

Ideoitavan tarpeen linjaus on tärkeä osa ideointiprosessia, koska linjaamalla määritetään, mitä ollaan ideoimassa. Ideoita kehitettäessä on myös hyvä käyttää apuna kehitä-karsi -menetelmää, josta kerron myös nopeamman version. Omassa työssäni suurin osa ideoinnista tapahtuu palvelumoduleiden dbK Luonnokset ja dbK Konseptit aikana. Näistä jälkimmäinen on syvällisempää kohteen tutkintaa ja ideoiden kehittelyä.

Pelottava jättiläinen vai 7 kääpiötä?

Kun ongelma on suuri, stressi nousee jo tehtävää ajatellessakin ja tästä tulee helposti este hyvälle ideoinnille. Tässä tilanteessa on turha kuitenkaan jäädä vatvomaan liian suurelta tuntuvaa työmäärää, vaan aloittaa työ jakamalla se osiin. Ideointi on helpompaa, kun ideoi yksityiskohdan kerrallaan. Kun yksityiskohdat on käyty läpi, lähdetään ideoita rajaamaan ja kehittämään kokonaisuuden kannalta sopiviksi. Jakamalla ison tehtävän pieniin paloihin saa sen suoritettua ainakin vähemmällä stressillä, ellei jopa nopeammin, kuin haukkaamalla kerralla liian suuren palan.

Nopealla tahdilla paljon ideoita

Jos aikaa on vähän ja ideoita tarvitaan paljon, suosittelen käyttämään tätä nopeutettua versiota kehitä-karsi -menetelmästä. Tätä ideointimenetelmää kannattaa käyttää lähinnä yksittäisten asioiden ideointiin.

1. Valitse ensin asia tai yksityiskohta, mitä haluat ideoida.
2. Mieti, mitä tämä asia voisi yhdessä ääripäässään olla. Sen jälkeen mieti, mitä se voisi olla toisessa ääripäässä. Kolmanneksi ideaksi valitse näiden puolivälistä oleva idea.
3. Valitse näistä kolmesta ideasta mielestäsi paras
4. jatka ideointia toistamalla vaiheita 2 ja 3, kunnes olet tuloksiisi tyytyväinen
   

Tällä menetelmällä saat aikaan yllättävän nopeasti suuren määrän ideoita. Tämä on kelpo työkalu varsinkin ideointiprosessin alussa. Jos tarvitset tarkkaan harkittuja ideoita, voi jokin muu ideointitapa olla parempi.

Käytä kultainen tunti hyväksesi

Toiset meistä heräävät aamuisin ajatukset kirkkaina valmiina uuden päivän uusiin koitoksiin. Toiset taas saavat päänsä selkeiksi vasta myöhemmin ja ovat virkeimmillään iltaisin. Mikä on oma kultainen tuntisi, jolloin ajatuksesi juoksevat vapaina? Itse saan parhaat ideat iltaisin, kun olen juuri nukahtamaisillani, unen ja valveen rajamailla. Paha kyllä tämän takia tulee välillä valvottuakin.

Jos päässä ei mikään liiku

Muistat varmaan joissakin vanhoissa elokuvissa ihmisten kävelleen ympyrää pohtiessaan ratkaisua hankalaan pulmaan. Ei huonompi ajatus. Olen monta kertaa todennut, että kävelyllä pää tuntuu toimivan automaattisesti ja aivot työstävät ongelmia ja ideoita kuin huomaamatta. Kävely on melko automaattista toimintaa joka samalla rentouttaa ja auttaa keskittymään olennaiseen. Jos et pysty kesken työpäivän lähtemään ulos raittiiseen ilmaan kävelylle, testaa, olisiko edes-takaisin-kävelystä hyötyä.

Kun olet keksinyt loistoidean...

Kun olet mielestäsi keksinyt loistoidean ja innoissasi haluaisit esitellä sen muillekin, nuku ensin yön yli. Seuraavana päivänä näet asiat toisin ja loistoideasi saattaakin tuntua melko tavalliselta (kyllä, tästäkin on omakohtaista kokemusta). Joskus kannattaa ottaa ideoinnin tuloksiin parikin päivää etäisyyttä, jotta näkee asiat paremmassa valossa.

Toivottavasti sait hyviä vinkkejä ideointiisi, oli se sitten suurta tai pientä. Jos kuitenkin haluat, että joku muu ideoisi puolestasi, ota yhteyttä:

Irina Kujanpää
design by Kuja
p. 040 706 22 24
etunimi.sukunimi@designbykuja.fi