keskiviikko 9. syyskuuta 2009

10 tapaa tappaa luovuus työpaikalla

  1. Hauku kaikki huonot ideat lyttyyn ja naura päälle räkäisesti.
  2. Epäile hyviäkin ideoita suureen ääneen.
  3. Älä hyväksy alaistesi ajatuksia, mutta esitä ne myöhemmin ominasi.
  4. Älä anna työntekijöiden jutella turhia keskenään työpäivän aikana. Vitsit varsinkin on kielletty.
  5. Pidä huolta, ettei kukaan varmasti ole yliaikaa kahvitauolla tai ruokatunnilla
  6. Anna lisää tehtäviä työntekijöille jos he näyttävät siltä, että heillä ei ole mitään tekemistä (sillä ajatteleminenhan ei ole oikeaa työtä).
  7. Kerro alaisillesi tarkka aika, koska he saavat olla luovia.
  8. Vaadi hyvistä ideoista kymmensivuinen raportti valmiiksi samana päivänä, jona annoit ongelman ratkaistavaksi. Kysele vielä päivän mittaan moneen kertaan, joko se on valmis.
  9. Aiheuta alaisillesi ylimääräistä stressiä kertomalla tehtävään liittyviä yksityiskohtia aina vähän myöhässä, jotta he joutuvat tekemään samat asiat uudestaan.
  10. Hauku maanrakoon sellainen työntekijä, joka on kehdannut esittää idean, jota muut ovat jostain kumman syystä pitäneet hyvänä, mutta joka ei onnistunutkaan. Niin ja kannattaa siinä samalla haukkua se koko muukin ryhmä, kun kerran pitivät ideaa hyvänä.
Lisää luettavaa aiheesta: Teresa M. Amabile: How to Kill Creativity

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Jotta luovuudella voisi olla elinmahdollisuuksia, on ensinnäkin virheiden tekeminen oltava ei vain sallittava vaan suorastaan toivottava asia. Tunnetusti ihminen oppii (yleensä) vain tekemistään virheistä.

Voi kun osaisin itsekin soveltaa tätä neuvoa.

Irina K. kirjoitti...

Kiitos, Pekka kommentista!

Virheiden suhteen pitäisi todellakin olla sallivampi varsinkin, kun jotain luovaa yritetään saada aikaan. Mutta tuotettaessa ideoita niitä myös jossain vaiheessa on pakko arvioida ja silloin vaaditaankin ideoiden tuottajilta kritiikin hyväksymistä. Harvoin mikään idea on sellaisenaan täydellinen, joten kaikenlaisen kritiikin voi ottaa myös haasteena ideansa parantamiseen. Pointtini siis on, että luovan ympäristön tulisi paitsi sallia ja jopa toivoakin virheitä, myös kestää niihin kohdistuvaa kritiikkiä. Kritiikkikin parhaimmillaan edesauttaa luovuutta, pahimmillaan tappaa sen hyvin nopeasti.