Onko muotoilu kallista?

Miten määritellään muotoilun arvo? Onko muotoilu sijoitus vai kulu? Välttämättömyys vai luksusta?

Kuinka paljon muotoilu voi lisätä tuotteen myyntiä tai lisääkö muotoilu tuotteesta saatavaa katetta? Mitä muotoilun käyttö tekee yrityksen tunnettuudelle tai arvostukselle? Saadaanko kenties uusia asiakkaita tai vakuutetaanko vanhat uudelleenostajiksi?

Jokaisen yrityksen pulmana on, kuinka tehdä toiminnasta kannattavaa. Lasketaan yhteen, mikä vie rahaa ja mikä tuo. Myynti tuo rahaa. Se on selvä. Valmistus maksaa. Mutta ilman valmistusta ei ole myytävää. Tuotekehitys vie rahaa. Mutta ilman tuotekehitystä myydään aina samaa (kunnes joku päivä kukaan ei sitä enää halua ostaa). Muotoilukin maksaa. Eikä se ole yhtä lailla välttämätöntä, kuin valmistaminen.

Onko muotoilu vain sellainen osa tuotekehitystä, jonka voisi jättää sivuun säästöjen aikaansaamiseksi? Vai onko muotoilulla jotain vaikutusta tuotteiden myyntiin? Tehdäänkö meillä tuotteita vain, koska osataan vai tehdäänkö meillä tuotteita ihmisille? Tässä kun on pieni ero muotoilua hyödyntävien ja hyödyntämättömien välillä.

Tuotemuotteihin käytetään helposti kymmeniätuhansia euroja kappaleelta. Siihen verrattuna alle kymppitonnin muotoiluprojekti kuulostaa hyvinkin edulliselta varmistukselta sille, että muotilla tehdään tuotteita ihmisiä varten. Ja kun tuote on suunniteltu käyttäjälle, hän voi kokea esim. hienoja onnistumisen tunteita saadessaan sellaisen. Sillä tunteilla me kaikki pelaamme ja tunteilla ostamme. Mitä isompi kauppa, sitä enemmän se tehdään tunteella.

Miksi teen tätä

Teollinen muotoilu on unelmatyöni ja koen olevani siinä hyvä. Joskus on kuitenkin ihan hyvä pysähtyä ja kerrata, miksi oikeastaan teen tätä. Vartin syventymisellä sain kirjoitettua paperille paljon siitä, että tämä on kivaa jne. mutta löytyi sieltä lopulta myös niitä perimmäisiä syitä, miksi pidän juuri tästä työstä ja haluan tehdä sitä:

• Haluan haastaa itseäni ja ylittää omat odotukseni.
• Haluan tuottaa uusia ajatuksia maailmaan. 
• Haluan saada muutkin oivaltamaan uusia asioita.

Löysin myös syitä, miksi olen valinnut työhöni erityisesti piha- ja kadunkalusteiden muotoilun:

• Haluan lisätä kauneutta, tyylikkyyttä ja iloa maailmaan.
• Haluan kauniimpia lähiympäristöjä ihmisille.
• Haluan, että kuka tahansa voi nauttia hyvästä muotoilusta.

Voi olla, että nämä kuulostavat turhan yleviltä aatteilta, mutta kyllä ne myös minulta ja ajatuksiltani kuulostavat. Suosittelen, että kannattaa käyttää muutama minuutti sen miettimiseen, miksi oikeastaan tekee, mitä tekee. Ja onko se myös sitä, mitä haluaa tehdä. 

Yksi niistä pienistä eroista

Insinööri suunnittelee tuotteita miettien, mikä on mahdollista toteuttaa. Muotoilija suunnittelee tuotteita miettien, miten niiden toteuttaminen tehdään mahdolliseksi. 

Hankintakompromissi

Meillä on perheessä erilaisia autohaaveita: minä ottaisin mielelläni Minin, mies tilavan (ja miehekkään) farmarin ja pojat taas haaveilevat Ferrareista ja vastaavista. Todellisuus tulee kuitenkin vastaan, kun yhtälöön lasketaan mukaan, paljonko on ylimääräistä rahaa.

Rahalla on kumma ominaisuus: sitä ei ole koskaan ylimääräistä. Opiskellessa pärjäsimme niillä muutamilla satasilla, mitä opintotukea saimme. Nyt ihmettelemme, miksi rahaa ei jää koskaan yli, kun silloin se paljon vähempikin riitti. "Se, mitä tulee, myös menee" pätee ainakin meillä rahan suhteen.


Hankintoja tehtäessä siihen käytettävä raha on aina jostain muusta pois. Mitä enemmän jotakin haluaa, sitä enemmän on valmis muualta pihistämään. Kuinka moni edes omistaisi auton, jos päätöksiä tehtäisiin puhtaasti järjellä?


Kun jotain haluaa, se pitää saada. Kaikkea ei kuitenkaan pysty itselleen järkevästi perustelemaan, joten hankinnasta tulee kompromissi toiveiden, tarpeiden ja varojen kesken. Siksi meilläkin ajetaan punaisella perus-Nissanilla.