Vanhoina, hyvinä aikoina ei lihaa myyty muoveihin pakattuna tai marinaadeihin maustettuna vaan se ostettiin tuoreena suoraan lihakauppiaalta tai itse kasvatettiin ja laitettiin teuraaksi.
Vanhoina, hyvinä aikoina kasvatettiin vihannekset ja perunat omalla maalla ja syksyisin lapsillakin oli oikein perunannostoloma.
Vanhoina, hyvinä aikoina vaatteet tehtiin itse ja kierrätettiin lapselta toiselle ja lopulta käytettiin matonkuteiksi.
Vanhoina, hyvinä aikoina ei ruokaa heitetty roskikseen vaan tunkiolle, missä se lopulta maatui.
Vanhoina, hyvinä aikoina ei käytetty puhdasta juomavettä pöntön huuhteluun vaan asiat tehtiin kuivakäymälään, mistä myös ravinteet saatiin talteen.
Vanhoina, hyvinä aikoina tavaroista pidettiin huolta eikä niitä heitetty menemään saman tien vaan niitä kunnostettiin ja korjattiin tarpeen mukaan.
Vanhoina, hyvinä aikoina rahalla sai ja hevosella pääsi.
Vanhoina, hyvinä aikoina elettiin maailmassa, jossa vähän kaikesta oli puutetta. Suomi on kuitenkin muuttunut "hyvinvointivaltioksi", mikä tuntuu tarkoittavan sitä, että kaikkea on yltäkylläisesti - ja kaikkea myös käytetään yltäkylläisesti (ja olen ensimmäisenä myöntämässä, että syyllistyn tähän itsekin). Mutta mitä tuo tulevaisuus? Jos jo nyt käytämme maapallon luonnonvaroja liikaa, joudummeko muuttamaan tapojamme takaisin siihen, mitä ne olivat vanhoina, hyvinä aikoina? Mitä teemme, jos pula-ajat ovatkin edessämme? Ja mitä voimme jo nyt tehdä?
Ongelma: Maapallon luonnonvarat eivät riitä ruokkimaan kaikkia ihmisiä, jo nyt miljoonat ihmiset elävät nälänhädässä.
Tulevaisuus: Kasvissyönti on ekologisempaa, kuin lihansyönti ja säästää luononvaroja. Vaikka en itsekään ole kasvissyöjä, voi tulevaisuudessa olla käytännön pakko vähentää lihan kulutusta. Tai kenties joudumme kasvatamaan itse taas lihamme omassa pihapiirissä, jos sitä haluamme syödä.
Ongelma: Maa köyhtyy ja vesistö rehevöityy.
Tulevaisuus: Energia ei häviä, se kiertää. Ja tällä hetkellä se kiertää maasta suuhumme ja sieltä vesistöön. Periaattessa kuitenkin jokainen voisi jätteillään kasvattaa sen ruokamäärän, mitä syökin. Eiköhän olisi aika siirtyä takaisin kuivakäymälöihin ja ottaa talteen kaikki se energia ja ravintoaineet, joita itse vapautamme. Sitä paitsi nykyiset kuivakäymälät ovat jo aivan eri asia, kuin vanhojen, hyvien aikojen ulkohuussit.
Ongelma: Maapallon materiaalivarat eivät riitä.
Tulevaisuus: Jos nyt vielä voimmekin heittää tavaraa kaatopaikalle ja unohtaa ne sinne, tulevaisuudessa joudumme käyttämään kaiken mahdollisimman tarkkaan uudestaan. Voihan olla, että jossain vaiheessa tulevaisuutta kaikki tuotteiden valmistuksessa käytettävä materiaali on kierrätettyä. Yksittäiset ihmiset käyttävät jo melko hyvin kierrätettyä tavaraa, vielä pitäisi teollisuuden miettiä, miten materiaalin kierto ja
tehokäyttö saadaan toteutettua. Käytännössä se saattaisi olla jopa paljon edullisempaa, kuin uuden raaka-aineen hankinta.
Ongelma: Ilmaston lämpeneminen mm. ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvaessa.
Tulevaisuus: Jos mietitään todella ekologista kulkuvälinettä, sen tulisi kulkea vähällä energialla, siitä ei saisi tulla kasvihuonepäästöjä, vaan sen päästöt pitäisi voida käyttää jatkossakin hyväksi, esim. energiana johonkin muuhun käyttöön. Lisäksi sen valmistuksessa ei saisi kulua juurikaan luonnonvaroja. Ja kun se on kulutettu loppuun, se pitäisi pystyä hyödyntämään kokonaan. Hmm. Mikähän olisi tälläinen kulkuväline? Olisiko hevonen. Valmistuksessa ei kulu ylimääräisiä luonnonvaroja, polttoaine on kasviperäinen, päästöt voidaan käyttää lannoitteena, ja lopulta se voidaan hyödyntää esim. vaatteisiin ja ruuaksi. Ei ehkä yhtä nopea ja mukava, kuin auto, mutta varmasti parempi vaihtoehto, kuin mopo.
Ehkä ennen vanhaan olikin paremmin. Joissain asioissa.
